Maailman pienin ynnäyskonemuseo

Olen jo pitkään ajatellut, että perustaisin museon. Maailman pienimmän ynnäyskonemuseon. Sillä harrastuksia pitää olla! Ja minä kerään ynnäyskoneita. Suotta minä niitä vain itselleni kerään, toki muillakin pitää olla oikeus nauttia näistä varhaisen tietotekniikan mestariteoksista. Koska koneita kertyy hitaaseen tahtiin, olisi museoni taatusti maailman pienin alallaan. Jos yksin tälle alalle omistautuneita museoita maailmassa nyt edes on.

Jaa mikä ynnäyskone? Sanaahan ei suomessa käytetä, esim. kuukkeli ei tuo yhtään osumaa (siis ennen tätä artikkelia). Yleisesti puhutaan vain laskukoneista tai tarkemmin yhteenlaskukoneista, sillä juuri muuta kuin yhteenlaskua näillä koneilla ei sellaisenaan voi tehdä. Koska kyse on vanhoista mekaanisista vehkeistä, vanhahtava yhteenlaskua tarkoittava sana ynnäys sopii mielestäni hyvin koneiden nimeen.

Minun ynnäyskonekokoelmaani siis kuuluu sellaisia mekaanisia laskukoneita, jotka toimivat lihasvoimalla. No, pannaan tähän ihan kuva niistä.

Varsinaiset ynnäyskoneet ovat tuossa alarivissä. Kaikki on löydetty oman maakunnan kirpputoreilta. Voisikin siis sanoa, että museoni on erikoistunut vain tällä alueella pyöriviin vehkeisiin.

Ensimmäinen vasemmalta on Precisa 108-10, sarjanumero DE 5302. Kone on valmistettu Länsi-Saksassa, ja näitä malleja on valmistettu vuodesta 1962 alkaen. Oman koneeni pohjassa on paikallisen konttorikoneliikkeen huoltotarra. Tarrassa on kolme merkintää, ensimmäinen päivätty 14.4.1973 ja viimeinen 14.4.1975. Itse ostin koneen paikallisesta Kontista.

Keskellä on Rich. Müller A/S:n Kööpenhaminassa valmistama vehje. Koneessa lukee "Dacometer 5", sarjanumero on 2612, joten se on valmistettu myöhemmin kuin tämä kappale, kuitenkin tiettävästi joskus vuosien 1947 ja 1949 välisenä aikana. Tässä dakometrissä on erikoisuutena se, että siinä on vain numerot yhdestä viiteen. Numerot kuudesta yhdeksään pitää sitten kikkailla eri tavalla. Aina, kun näppäintä painaa, kone laskee painalluksen yhteen siihen, mikä jo näytössä näkyy. Nollaaminen tapahtuu vivusta näytön vieressä. Kuvan vehje on aika pölyinen. Se oli toki pölyinen jo ostettaessa Öllölän kissakirppikseltä pari vuotta sitten, mutta nuo pölyt ovat tulleet ihan nykyisessä sijoituspaikassa.

Oikealla on museoni helmi, Burroughs Adding Machine Corporationin valmistama "kannettava" ynnäyskone. Kone on tosiaan kotoisin Yhdysvalloista, ja sen sarjanumero on A289302. Niin, kannettava tuo on nimeltään, mutta ei tuollaista päälle kymmenkiloista jötikkää ehkä ihan taskussa kannattaisi kuljettaa. Olen alustavasti selvitellyt koneen valmistusaikaa, mutta se voi oikeastaan olla mikä tahansa vuodesta 1925 aina 1960-luvulle saakka. Kone on täysin toimiva ja löytyi paikalliselta Fidan lähetystorilta.

Kuvassa ylärivillä on vielä pari vehjettä, ne ovat vaarivainaani jäämistöä ja kuuluvat museoni laajennettuihin kokoelmiin. Vasemmalla on Precisan sähkökäyttöinen laskukone mallia 164-12. Kone on valmistettu Sveitsissä. Se näyttää ehkä jopa hieman vanhemmalta kuin alarivin käsikäyttöinen kone. Kun sain tämän koneen, se oli vielä täysin toimintakuntoinen. Annoin silloin nelivuotiaan poikani vähän aikaa leikkiä sillä — ja kas: kone meni oikosulkuun! Nyt, kun panee virran päälle, se vain ruksuttaa tyhjää. En ole onnistunut korjaamaan vikaa. Käsikäyttöisten huoltaminen vaikuttaa asteen helpommalta.

Ylhäällä oikealla on melko tavanomaisen näköinen Adler-kirjoituskone. Kelkka ei tahdo pysyä paikallaan, vaan luiskahtaa pienestäkin tärähdyksestä vasempaan reunaan niin että jysähtää. Tästä syystä kone on oikeastaan käyttökelvoton, enkä ole jaksanut yrittää korjata sitä. Sillä mihin minä sitä tarvitsisinkaan? Sekä tämä Adler että sen vieressä lojuva Precisa on ostettu uusina Porvoosta ehkä joskus 1960-luvulla. Ne ovat olleet vaarini rakennusliikkeessä ihan oikeassa käytössä.

Niin joo, museoni on auki tilauksesta. Tervetuloa!