Tätä päivää paremman joulun odotusta

Tästä on hyvä lähteä joulua odottamaan. Ainakaan paljoa tämän alemmas odotukset eivät enää voi mennä. Olen tosiaan kirjoittanut viimeksi helmikuussa, mikä sekin osaltaan kertoo siitä, millä lailla kulunut vuosi on kulunut: tuntuu, ettei oikein mitään ole tapahtunut, mutta silti hetken rauhaa ei tahdo löytyä.

Mutta onhan sitä tapahtunut, yhtä ja toista. Ehkä kerron niistä toisessa kirjoituksessa, ehkä en. Tässä keskityn nyt mainitsemaan stressin- ja väsymyksensekaisen oloni kruunaavan tapahtuman.

Eilen iltapäivällä ajaessani päiväkodista kotiin kääntyi kolmion takaa eteeni taksi. En ihan ehtinyt jarruttaa, joten kontaktia otettiin. Vauriot jäivät hyvin vähäisiksi, ja kuvassa ne näkyvät pääpiirteissään kaikki. Vasemman etuvilkun lasi hajosi ja umpion muovikiinnikkeet katkesivat. Sekä ajovalo että vilkku toimivat edelleen, eli törmäys tapahtui sangen hitaassa vauhdissa. Vastapuoli myönsi syyllisyytensä ja lupasi hoitaa uuden osan.

Vähällä päästiin, mutta kyllähän tuollaisesta riittää stressiä ainakin viikon tarpeiksi. Ja saas nyt nähdä, koska uusi umpio käytännössä on paikoillaan, sillä 17 vuotta vanhaan autoon sellaisen saaminen on vähän sattumasta kiinni. Uutenakaan niitä ei taida enää saada, joten purkamojen vaihtelevaan valikoimaan lienee tyytyminen.

Audi-miehen tehoton markkinointitempaus

Audi-Kiesi on jo vanha juttu, mutta aiheeseen on vielä palattava. Kuukautta takaperin ounasteltiin koko kohun olleen suunniteltu kampanja Audin näkyvyyden lisäämiseksi ja automerkin sovinistisen äijäimagon vahvistamiseksi. Kiesin eroaminen olisi päätetty jo etukäteen, ja viimeisenä palveluksenaan vanhalle työnantajalleen hän olisi kohauttanut koko kansaa.

Palaan aiheeseen siksi, että syyskuun ensirekisteröintitilastot on nyt julkistettu. Tilastot eivät tietenkään kerro, oliko kyseessä junailtu kohu, mutta ne kertovat jotain siitä, kuinka tehokas tämä mahdollinen kampanja oli. Eivätkä ne myöskään vielä tässä vaiheessa kerro pitkäaikaisista vaikutuksista, kun käytössä on vasta yhden kuukauden seurantatiedot.

Ja tilastojen valossa Audi-miehen mainoskampanja oli — tehoton. On totta, että Audin markkinaosuus kasvoi elokuun 4,6 prosentista syyskuun 5,3 prosenttiin, mutta kyseinen muutos on aiempien kuukausien muutoksiin verrattuna aivan tavallinen. Tätä tarkastelua varten käyttämässäni 33 kuukauden aineistossa kuukausimuutosten keskihajonta on 0,83 prosenttiyksikköä, joten 0,7 prosenttiyksikön kasvussa ei ole mitään kummallista. Kappalemäärilläkään mitattuna muutos elokuun 277:stä syyskuun 390:een ei ole poikkeuksellisen suuri, sillä keskihajonta on 173 autoa.

Audin markkinaosuus on tarkastelujakson jälkimmäisellä puolella ollut selvästi ensimmäistä puolta suurempi, mutta en nyt tarkastele tässä syitä siihen, mistä tämä johtuu. (Mainittakoon vielä se, että Audin markkinaosuuden ja autojen ensirekisteröintien määrän yleisen kehityksen välillä ei ole kummoista korrelaatiota.) Se voidaan kuitenkin jo tämän pienen aineiston perusteella havaita, että yksittäisen automerkin markkinaosuus vaihtelee peräkkäisinä kuukausina sangen paljon, eikä tämä yksittäinen imagokampanja — oli se sitten suunniteltu tai puhdasta sattumaa — yksin määrää Audin kohtaloa.

Toisen päivän iltana

Niin siinä sitten kävi, että eilen tuli tuo vauva kotiin. Tuo vielä toistaiseksi nimetön kolmas pentu. Hankalaa kyllä, ettei sillä mitään kutsumanimeä ole, kun ei sitä voi vielä edes puhutella. No jaa, eiköhän sen joskus keksi. Ai niin, joku voi olla kiinnostunut sellaisesta sivuseikasta, että kyseessä on tyttö.

Jotenkin ajatuksena oli, että kirjoittaisin tähän jotain tuoreehkoja tuntemuksia. Mutta en minä tiedä, ei minulla ole oikeastaan kirjoitettavaa. Tuo vain syö ja nukkuu, eikä se syöminenkään minun hoidettavissani ole. Ehkä tämä on sitten sitä rutinoitumista, kun ei osaa oikein hermoilla mistään asiaan liittyvästä.

Palaan sitten asiaan, jos jotain mielenkiintoisempia ajatuksia herää. Ehkä niiden heräämistä ehkäisee sekin, että tähän aikaan illasta olen jo vähän väsynyt. Tosiaan, univelkaa olen osannut kerryttää jo ennenkin, että ei tuo vauva pysty vaikuttamaan siihenkään!

Jos joku muuten osaa yhdistää tuon otsikon siihen yhteen Nuoren seurakunnan veisukirjassa ainakin joskus 90-luvulla olleeseen lauluun, niin hän yhdistää aivan oikein. Sillä laululla nyt ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, ja mielialanikin on vaihteeksi aivan päinvastainen kuin ko. tsipaleessa. Jos jostain pitäisi masentua, niin vaikka siitä, että sosiaalinen verkostoitumiseni netissä on aivan olematonta: kukaan ei ole vielä facebookissakaan onnitellut minua tapahtuneesta, vaikka kaikkia muita kyllä kaikki aina ovat onnittelemassa. Mutta väliäkö silläkään.