perjantai 6. kesäkuuta 2008

Kokeile sinäkin DAS-asettelua

Tulinpa kiinnittäneeksi huomioni sellaiseen pikkuseikkaan, että olen jo vuodesta 2005 asti käyttänyt DAS-näppäimistöasettelua. Niin luontevaksi tällä kirjoittaminen on jo tullut (ilman, että tarvitsee katsella näppäimiä), että en edes huomaa asiaa. Silloin tällöin, kun QWERTYllä pitää naputella, tökkii vähän enemmän. Mutta selviän siitäkin keskivertonaputtelijaa ripeämmin, olenhan ollut konekirjoituksen ammattilaisenakin.

Niin tosiaan, kymmensormijärjestelmällä olen kirjoitellut jo pitkään. Yläasteella, kun muut valitsivat laumakäytöksenomaisesti ATK:n, minä olin erilainen kuin muut ja valitsin konekirjoituksen. Se oli sitä aikaa, kun valinnaisaineita oli vain kolme ja niitä opiskeltiin kokonaista kaksi vuotta. Se oli sitä aikaa, kun konekirjoituksen opettelu aloitettiin ihan oikeilla kirjoituskoneilla.

Totta kai koulun kirjoituskoneissa oli QWERTY, ja siihen minäkin opin. Olin ryhmämme nopein kirjoittaja (olin muuten myös ryhmämme ainut poika), ja vuosia myöhemmin työskentelin myös sairaalan konekirjoittajana lähes kahden vuoden ajan. Sitten menin yliopistoon, mutta se ei nyt kuulu tähän.

Tuossa vajaat kolme vuotta sitten tuli taas vaihteeksi kirjoiteltua aika paljon ja mekaanisesti. Vanha nopeus oli kyllä tallella, mutta sain entistä useammin käteni kipeäksi liiasta naputtelusta. Olin jo pitkään ollut tietoinen siitä, että QWERTY ei ole mikään ergonomiseksi optimoitu asettelu, joten lähdin kokeilemaan vaihtoehtoja, joilla voisin vähentää kätteni kipeytymistä.

Aloitin kokeiluni tunnetuimmasta vaihtoehdosta, Dvorak-asettelusta. Se on optimoitu englantia varten. Perusperiaatteina optimoiduissa asetteluissa on muun muassa, että usein peräkkäin toistuvat kirjaimet naputellaan eri käsillä. Koska englannin ja suomen kirjaimet toistuvat vähän eri tahtiin ja eri järjestyksessä, ei Dvorak tietenkään kovin hyvin suomen kirjoittamiseen luonnistu. Ei ainakaan minulla, kyllä tökki opetella sitä. Jatkoin vaihtoehtojen etsimistä.

Aika pian löysin etsimäni, DAS-asettelun. Sen on laatinut Cristian Seres vuonna 1998 (kas, asettelu täyttää tänä vuonna pyöreitä vuosia) samoin periaattein kuin Dvorak-asettelu on laadittu, mutta DAS-asettelu on optimoitu nimenomaan suomen kirjoittamiseen. Jo hyvin pian kokeilun aloitettuani saatoin todeta, että kirjoitus todella sujui. Minkäänlaisesta Dvorak-tyylisestä tökkimisestä ei tarvinnut kärsiä, vaan kirjaimet löytyivät luontaisilta paikoiltaan nopeasti jo heti pienen opettelun jälkeen. Viikon DAS-asettelua käytettyäni kirjoitin jo noin puolta nopeutta vanhaan, selkäytimestä kumpuavaan QWERTY-taitooni verrattuna. Tätä nykyä taitaa DASin naputtelu olla jo reilusti nopeampaa kuin mihin QWERTY-aikoinani pystyin.

Sen lisäksi, että DAS-asettelulla kirjoittaminen on nopeaa, se on myös mukavaa. Käteni kipeytyvät vähemmän, virhenäppäilyjä tulee vähemmän. Suosittelen DAS-asettelua kaikille muillekin, jotka kirjoittavat ennen kaikkea suomeksi.

Jos jotain huonoa haluaisi sanoa, niin yksi asia kyllä tulee mieleen. DAS-asettelu on perin heikosti tunnettu. Ainakaan takavuosina sitä ei löytynyt mistään kokeilemastani käyttöjärjestelmästä vakiona, joskin Cristian Seresin sivuilta löytyy asettelut yleisimpiin käyttöjärjestelmiin.

Siitä, että asettelua ei vakiona löydy, seuraa kuitenkin omat ongelmansa. Jos käytän joskus tilapäisesti jotain muuta kuin omaa konettani (tätä tapahtuu onneksi varsin harvoin), en voi käyttää DAS-asettelua, koska sitä ei ole tälle koneelle asennettu. Ja jos Seresin sivut joskus jostain syystä netistä poistuisivatkin (tämän todennäköisyydestä en osaa sanoa mitään), niin mistä löytää valmiita asettelutiedostoja? Ainahan sellaisia voi tehdä uusia, mutta vaarana on, että tulee epähuomiossa tehneeksi vähäisiä muutoksia, jolloin yhdenmukaisuus ei säily. DAS-asettelua kun ei taida olla standardoitu mitenkään.

Mutta hei, nämä ongelmat ratkeavat ajan myötä, mikäli asettelun käyttäjien määrä kasvaa. Siksi minäkin tässä promoan ja annan hyvän vinkin, että oman kirjoitusnopeutesi ja käsiesi terveyden kannalta sinunkin kannattaa DAS-asettelua kokeilla.

torstai 5. kesäkuuta 2008

VP-tason vinkki painon nostamiseksi

Minulla on vähän samankaltainen ongelma kuin eräällä toisella mielialaongelmaisella. Painoni nimittäin lähtee helposti laskemaan. Vuosi sitten tilanne alkoi tuntua huolestuttavalta, kun valahdin alipainon puolelle. Vatsani oli usein kipeä, mutta toisaalta olin myös melkein koko ajan nälkäinen. Etsiydyin lääkäriin, mutta mitään varsinaista syytä ei löydetty (eikä toisaalta kovin perusteellisesti tutkittukaan). Nyt on pahin takana, siitä ajasta on jopa kertynyt jonkin verran lisää painoa.

Todennäköisesti syy paino-ongelmaani on vain se, että en syö tarpeeksi, enkä varsinkaan tarpeeksi usein. Vaan minkäs teet, jos ei ruoka maistu. Ei sitä silloin edes muista, että pitäisi syödäkin välillä. Olen jo pitkään pyrkinyt valitsemaan ruokia, jotka sisältävät mahdollisimman paljon energiaa ja jotka pitävät nälän poissa pitkään. Siispä syön aika paljon palkokasveja, juustoja ja pähkinöitä, ja ruoan rasvaprosentti lasketaan usein kymmenissä. (Kuten tämä toinen mainitsemani henkilö, minäkään en syö lihaa, mutta ei se sinällään estä tuhdin ruoan löytämistä.)

Vaan minkä virheen olenkaan ajattelussani tehnyt! Olen nimittäin — varmasti monien muidenkin tavoin — kuvitellut, että ruoka kannattaa pureksia hyvin. Huonosti pureksittu ruoka nimittäin tulee joskus sulamatta suolestani läpi (kaiken muun lisäksi minulla on vieläpä varsin usein suoli löysällä), joten järki sanoo, että jos ruoan pureksii hyvin, elimistö saa hyödynnettyä sen energian tehokkaammin.

En olisi enempää voinut olla väärässä — ainakaan, mikäli uusimpia Valittuja Paloja (kesäkuu 2008, s. 154) on uskominen: "Nopeasti syödessä saa kymmenen prosenttia enemmän kaloreita samasta ateriasta kuin jos sen syö hitaasti ja pureskelee jokaista suupalaa 15–20 kertaa." Pitääkin ruveta tästä lähin hotkimaan entistä enemmän, niin ei tarvitse syödä niin paljon.

Mainittakoon vielä, että ei, minä en ole tilannut kotiini Valittuja Paloja. Sen teki isäni, hän nimittäin tilasi lehden meille lahjaksi ja ilmoitti asiasta vasta jälkikäteen, joten siitä ei oikein voinut kieltäytyäkään. Ja kun se nyt kerran kotiin tulee, niin tulen myös selanneeksi sen silloin tällöin.

Ilkeämielisyys humanum est

Kissamme ovat kasvaneet vähän lapsisäikyiksi. Enkä kyllä yhtään ihmettelekään, siihen malliin lapset niitä ajavat takaa ja kiinni saadessaan retuuttavat. Olemme tuon kuusivuotiaan esikoisen päähän saaneet jotakuinkin taottua, että kissoja ei saa jahdata ja että kannattaa odottaa rauhassa niiden tulevan luokse, jos haluaa niitä silittää tai sylittää.

Luulin onnistuneemme. Sitkeästi hän on rakentanut luottamusta kissoihin, osannut lässyttää hiljalleen jo viikon verran ja opetellut ottamaan niitä kunnolla syliin. Ja syliin hän myös Marskin (joka kuvassa näyttää kieltä) tänä aamuna tuosta kuistilta nosti. Katseeni tavoitti hänet, kun hän kantoi kissaa — kohti kuravedellä täytettyä muovilaatikkoa. Ehdin estää katastrofin viime hetkellä.

Sähkön- ja vedenkulutuksen vuositilastot

Olemme asuneet tässä omakotitalossa nyt vuoden. Olen kirjannut joka kuun alussa ylös sähkö- ja vesimittareiden lukemat seuratakseni taloutemme kulutusta. On vuosiraportin aika.

Yleiskatsaus

Kyseessä on siis puolitoistakerroksinen 25 vuotta vanha omakotitalo, jonka huonepinta-ala on 117,5 neliötä ja joka lämpenee suoralla sähkölämmityksellä. Teoriassa. Talosta nimittäin löytyy myös varaava vuolukiviuuni, jonka lämmityskapasiteetti on valmistajan mukaan noin sata neliötä. Olemme käyttäneet uunia pääsääntöisenä lämmönlähteenä, ja se on hyvin riittänyt koko taloon. Varsinainen sähkölämmitys on ollut sähkökaapista kytkettynä pois koko talven, vain kylpyhuoneen lattialämmitys on ollut päällä.

Koko vuoden keskimääräiset vuorokausikulutukset ovat — tadaa: sähköä 24,85 kWh ja vettä 71,2 l/hlö.

Jos kuukkeloi suomalaisten vedenkulutuksesta, saa usealta sivulta lukea, että vettä kuluu keskimäärin 155 litraa henkeä kohti vuorokaudessa. Meidän perheemme kulutus on siis reilusti alle puolet keskimääräisestä. Hyvä me! Sähkönkulutuskin on sähkölämmitteiseksi omakotitaloksi aika vähäistä. Vuodessa kului yhteensä 9 071 kWh, mikä on vain runsas puolet sähkölaitoksen arviolaskutuksen perusteena käyttämästä 17 100 kWh:sta.

Kulutuksen kuukausivaihtelu

Siirrytään tarkastelemaan kuukausikohtaisia kulutuslukemia, jotka olen havainnollistanut oheiseen kuvaajaan. Kuvaajassa musta käyrä esittää sähkön keskimääräistä vuorokausikulutusta kunakin kuukautena kesäkuusta 2007 toukokuuhun 2008. Vastaavasti punainen käyrä esittää yhden hengen keskimääräistä vedenkulutusta vuorokaudessa.

Kuten kuvaajasta selvästi näkyy, sähkönkulutus on suurimmillaan talvikuukausien aikana. Vastaavasti vedenkulutus on suurimmillaan kesällä. Näille trendeille on heti löydettävissä ilmeisiä selityskandidaatteja. Kesällä kuluu enemmän vettä, koska silloin ulkoillaan ja hikoillaan enemmän. Peseytymisen tarve on suurempi, samoin likapyykin määrä kasvaa. Niin ikään puutarha vaatii kesällä kastelua. Sähkönkulutusta kasvattaa talvella paitsi suora sähkölämmitys (joka meillä ei kylpyhuoneen lattialämmitystä lukuun ottamatta ollut edes päällä) myös lisääntynyt valaistuksen tarve sekä suuremmasta sisällä vietetyn ajan osuudesta johtuen lisääntynyt viihde-elektroniikan käyttö. Toisaalta sähkönkulutusta talvella vähentää se, että vedenkulutus on vähäisempää, ja näin ollen veden lämmittämiseen kuluu talvella vähemmän sähköä.

Sähkönkulutukseen vaikuttavat tekijät

Kun tarkastellaan sähkönkulutukseen vaikuttavia tekijöitä regressioanalyysin avulla, löydetään hyvin pian malli, joka selittää 98,8 % kuukausittaisesta sähkönkulutuksen vaihtelusta. Sellaisenaan vuorokauden sähkönkulutus on keskimäärin 24,8 kWh. Koska sähkölämmitys oli enimmäkseen poissa päältä, huomio kiinnittyy ennen kaikkea valaistukseen ja viihde-elektroniikkaan. Voidaan olettaa, että mitä lyhyempi on päivä, sitä enemmän valaistus ja viihde-elektroniikka vievät sähköä. Laskin päivän pituudet kunkin kuukauden puolivälissä, ja tästä sain ensimmäisen selittävän muuttujan.

Tietenkään lämmitystä ei pidä sivuuttaa, olihan lattialämmitys päällä koko vuoden. Kiitos Joensuun vesilaitoksen tilastojen sain helposti käyttööni kunkin kuukauden keskilämpötilan sekä pakkaspäivien määrän. Laskin pakkaspäiviksi kaikki päivät, joina vuorokauden minimilämpötila laski alle nollan. Käytäntö on nimittäin osoittanut, että juuri nollarajan alitus saa tässä talossa hytisemään.

Valon määrän ja ulkolämpötilan lisäksi otin selittäväksi tekijäksi myös käytetyn veden määrän. Kylmän veden käyttö ei vie sähköä, mutta teen oletuksen, että lämpimän veden osuus on kutakuinkin vakio.

Parhaaksi monen selittäjän regressiomalliksi valikoitui malli, jossa selittävinä muuttujina ovat päivän pituus tunteina, kuukauden pakkaspäivien määrä sekä käytetyn veden määrä. Kuukauden keskilämpötila osoittautui selvästi pakkaspäivien lukumäärää heikommaksi selittäjäksi.

No niin, mennään nyt jo tuloksiin. Keskimääräistä 24,8 kWh:n vuorokausikulutusta nämä selittävät muuttujat muuttavat seuraavasti. Kun päivä pitenee tunnilla, vähenee sähkönkulutus 0,54 kWh (p < 0,000). Kun kuukauden pakkaspäivien määrä kasvaa yhdellä, sähkönkulutus lisääntyy 0,055 kWh (p 0,006). Kun vuorokauden vedenkulutus kasvaa litralla, sähkönkulutus kasvaa 0,021 kWh (p 0,004). Yksistään päivän pituus selittää 94,7 % sähkönkulutuksen kuukausivaihtelusta. Pelkkä pakkaspäivien lukumäärä selittää vain 69,4 % ja keskilämpötila 73,3 %.

Lopuksi

Vedenkulutus on taloudessamme jo varsin vähäistä, siitä ei juuri enää voi karsia. Mikäli sähkönkulutusta haluaisimme vähentää, tulisi meidän keksiä pimeiksi talvi-illoiksi jotain sellaista tekemistä, mihin ei tarvita valoja tai viihde-elektroniikkaa. Lämmityksestä emme nimittäin voi juurikaan sähköä säästää.

maanantai 2. kesäkuuta 2008

Sadepäivä sisällä(ni)

Siitä on kohta vuosi, kun kirjoitin tulevaisuudesta, jota ei tullutkaan. Eikä sitä tällä menolla taida tosiaankaan tulla. Määräaikainen virkasuhteeni lähenee loppuaan, ja tämän vuoden puolella on vahvasti näkynyt merkkejä siitä, että tutkijaa minusta ei tule. En vain osaa sosiaalistua edes yliopistoon enkä mukautua yliopiston hallintokulttuuriin.

Uutta työpaikkaa on sitten hakusessa, mutta vähän nihkeää on silläkin rintamalla. Karkeasti avoimet työpaikat voisi jakaa kahteen ryhmään. Niihin, jotka vaativat kovaa motivaatiota, henkilökohtaisia näkemyksiä, vahvaa sitoutumista ja kykyä johtaa projekteja. Ja niihin, jotka vaativat jotain nimenomaista ammattitaitoa, jota minulla ei ole.

Ei minusta tällä hetkellä ole mitään projekteja johtamaan, motivaationkin kanssa on vähän niin ja näin. Haluaisin jotain työtä lähinnä siksi, että tulen entistä hullummaksi ilman sosiaalisia kontakteja. Jos luetaan, mitä kirjoitin viime heinäkuussa, huomataan, että silloinkin arvelin sen jonkin elämästäni puuttuvan olevan nimenomaan sosiaaliset suhteet. Nyt olen jo hyvin vakuuttunut, että juuri sosiaalisten tilanteiden (ja pysyvien suhteiden) puute on se, mikä tekee elämästäni niin onton tuntuisen, vaikka niin paljon ulkoista hyvää olenkin saavuttanut. En minä halua työtä niinkään työn takia, enkä minä halua pakertaa jonkin homman kanssa yksinäni. Ei, minä haluan mielenkiintoisen työn, jossa joku muu on vetovastuussa ja jota minun ei tarvitse tehdä yksin.

Lisäksi on vähän epäselvää, pitäisikö minun olla työvoima- vai mielenterveystoimiston asiakas. Kun on poutaa ja voi puuhailla ulkona, menee ihan hyvin. Mutta heti, kun tulee sadepäivä, kaikki romahtaa ja elämä tuntuu olevan taas umpikujassa. Miten heikossa voikaan mieliala taas tällä hetkellä olla! Vähintäänkin pitäisi varmaan mennä työvoimatoimistossa ammatinvalintapsykologille, kun ei tästä minun upiaakin upiammasta koulutushistoriasta ole mitään iloa työmarkkinoilla, kun se on kokonaisuudessaan tähdännyt tutkijan työhön, eikä minusta nyt tutkijaksi ole. Mitä helevattua minä nyt sitten haluaisin? Joku voisi auttaa minua siinä.

Purnataan nyt vielä lopuksi siitä, että ihan yhdentekeväähän näitä on tänne vuodatella, kun en saa mitään fiidbäkkiä. Kaikkien muiden masisblogeissa on aina kymmeniä kommentteja, mutta kukaan ei vaivaudu kommentoimaan minun sanomisiani. Suohtana. Netinkäytöstä on vaikea saada sosiaalista, jos ei ole mitään sosiaalisia verkostoja.

Jos vaikka huomenna olisi poutaa, niin pääsisi kaivamaan pihalle kuoppaa. Ei mitään hautaa tietenkään, vaan pihalammikkoa. Allasmuovi on jo hankittuna.