Miten lapset saa tottelemaan?

Eivätkö pikku mussukkasi tahdo noudattaa käskyjäsi riittävän ripeästi? Tiedän, se on hyvin ärsyttävää. Mutta onneksi on olemassa ainakin yksi toimiva keino saada lapsiin vauhtia ja hommat tehdyksi.

Kikka on hyvin yksinkertainen, mutta vaatii sen verran, että lapsi ymmärtää uhkauksia ja osaa laskea kolmeen. Ainakin kolme- ja puolivuotiaan ja sitä vanhemman saa tällä ruotuun. Tänä aamuna viimeksi onnistuin saamaan sellaisen periaatekitisijän pukemaan vaatteet ja lähtemään ajoissa päiväkotiin.

Ensinnä tarvitaan uhkaus, joka on lapsen mielestä riittävän vakava. Uhkauksen on kuitenkin oltava sellainen, että sen voi myös toteuttaa, jos lapsi ei syystä tai toisesta tottelekaan. Mitään liian rajua uhkausta ei siis kannata esittää. Jos jokin lelu on lapselle erityisen rakas, riittää uhata, että lelu pannaan komeroon tai ylähyllylle, ellei lapsi tottele. Jos lapsi tykkää pelata, uhataan, että ei saa pelata koko päivänä. Turha uhkailla lelujen roskiin heittämisellä tai fyysisellä väkivallalla, sillä ensimmäistä et kuitenkaan toteuttaisi ja toinen on vähintäänkin arveluttavaa.

Mutta uhkausta ei sanota ääneen ensimmäiseksi, vaan sen toteutumiselle on annettava selvä takaraja. Niinpä tottelemattomalle lapselle sanotaan seuraavasti: "Minä lasken kolmeen. Jos et siihen mennessä ole tehnyt [sitä, mitä käsketään], et pelaa koko päivänä [tai muu vastaava uhkaus]. Yksi..."

Yleensä tämä riittää, sillä lapsi tietää kolmosen tulevan pian, joten hän toimii nopeasti ja juuri haluamallasi tavalla. Kun lapsi on tehnyt sen, mitä pitääkin, on vähän kehuttava ja purettava uhkaus välittömästi.

Jos lapsi ei kolmoseenkaan mennessä ole totellut, uhkaus toteutetaan. Tästä seuraa yleensä hirvittävä huutomyrsky, mutta se on vain parasta kestää. Kun uhkaus on toteutettu, esim. siirretty lelu ylähyllylle, voidaan pienelle lapselle antaa vielä viimeinen mahdollisuus tehdä pyydetty asia. Jos hän sen tekee, annetaan lelu ylähyllyltä takaisin.

Temppu on hävyttömän yksinkertainen ja hävyttömän toimiva. Kun sitä käytetään säännöllisesti, voidaan jopa luopua kokonaan uhkauksen esittämisestä ja sanoa vain: "Minä lasken kolmeen. Yksi..." Vaikutus on silti sama.

Tämä toimii vielä ainakin esikouluikäisenkin kanssa, joskin hän osaa aina kysyä, mitä sitten tapahtuu, ellei ole uhkausta maininnut. Kannattaa käyttää paria samaa vakiouhkausta, niin ei tarvitse hätäpäissään keksiä huonoja ja liioiteltuja uhkauksia, joita lapsikaan ei ota todesta.

Kokeile sinäkin DAS-asettelua

Tulinpa kiinnittäneeksi huomioni sellaiseen pikkuseikkaan, että olen jo vuodesta 2005 asti käyttänyt DAS-näppäimistöasettelua. Niin luontevaksi tällä kirjoittaminen on jo tullut (ilman, että tarvitsee katsella näppäimiä), että en edes huomaa asiaa. Silloin tällöin, kun QWERTYllä pitää naputella, tökkii vähän enemmän. Mutta selviän siitäkin keskivertonaputtelijaa ripeämmin, olenhan ollut konekirjoituksen ammattilaisenakin.

Niin tosiaan, kymmensormijärjestelmällä olen kirjoitellut jo pitkään. Yläasteella, kun muut valitsivat laumakäytöksenomaisesti ATK:n, minä olin erilainen kuin muut ja valitsin konekirjoituksen. Se oli sitä aikaa, kun valinnaisaineita oli vain kolme ja niitä opiskeltiin kokonaista kaksi vuotta. Se oli sitä aikaa, kun konekirjoituksen opettelu aloitettiin ihan oikeilla kirjoituskoneilla.

Totta kai koulun kirjoituskoneissa oli QWERTY, ja siihen minäkin opin. Olin ryhmämme nopein kirjoittaja (olin muuten myös ryhmämme ainut poika), ja vuosia myöhemmin työskentelin myös sairaalan konekirjoittajana lähes kahden vuoden ajan. Sitten menin yliopistoon, mutta se ei nyt kuulu tähän.

Tuossa vajaat kolme vuotta sitten tuli taas vaihteeksi kirjoiteltua aika paljon ja mekaanisesti. Vanha nopeus oli kyllä tallella, mutta sain entistä useammin käteni kipeäksi liiasta naputtelusta. Olin jo pitkään ollut tietoinen siitä, että QWERTY ei ole mikään ergonomiseksi optimoitu asettelu, joten lähdin kokeilemaan vaihtoehtoja, joilla voisin vähentää kätteni kipeytymistä.

Aloitin kokeiluni tunnetuimmasta vaihtoehdosta, Dvorak-asettelusta. Se on optimoitu englantia varten. Perusperiaatteina optimoiduissa asetteluissa on muun muassa, että usein peräkkäin toistuvat kirjaimet naputellaan eri käsillä. Koska englannin ja suomen kirjaimet toistuvat vähän eri tahtiin ja eri järjestyksessä, ei Dvorak tietenkään kovin hyvin suomen kirjoittamiseen luonnistu. Ei ainakaan minulla, kyllä tökki opetella sitä. Jatkoin vaihtoehtojen etsimistä.

Aika pian löysin etsimäni, DAS-asettelun. Sen on laatinut Cristian Seres vuonna 1998 (kas, asettelu täyttää tänä vuonna pyöreitä vuosia) samoin periaattein kuin Dvorak-asettelu on laadittu, mutta DAS-asettelu on optimoitu nimenomaan suomen kirjoittamiseen. Jo hyvin pian kokeilun aloitettuani saatoin todeta, että kirjoitus todella sujui. Minkäänlaisesta Dvorak-tyylisestä tökkimisestä ei tarvinnut kärsiä, vaan kirjaimet löytyivät luontaisilta paikoiltaan nopeasti jo heti pienen opettelun jälkeen. Viikon DAS-asettelua käytettyäni kirjoitin jo noin puolta nopeutta vanhaan, selkäytimestä kumpuavaan QWERTY-taitooni verrattuna. Tätä nykyä taitaa DASin naputtelu olla jo reilusti nopeampaa kuin mihin QWERTY-aikoinani pystyin.

Sen lisäksi, että DAS-asettelulla kirjoittaminen on nopeaa, se on myös mukavaa. Käteni kipeytyvät vähemmän, virhenäppäilyjä tulee vähemmän. Suosittelen DAS-asettelua kaikille muillekin, jotka kirjoittavat ennen kaikkea suomeksi.

Jos jotain huonoa haluaisi sanoa, niin yksi asia kyllä tulee mieleen. DAS-asettelu on perin heikosti tunnettu. Ainakaan takavuosina sitä ei löytynyt mistään kokeilemastani käyttöjärjestelmästä vakiona, joskin Cristian Seresin sivuilta löytyy asettelut yleisimpiin käyttöjärjestelmiin.

Siitä, että asettelua ei vakiona löydy, seuraa kuitenkin omat ongelmansa. Jos käytän joskus tilapäisesti jotain muuta kuin omaa konettani (tätä tapahtuu onneksi varsin harvoin), en voi käyttää DAS-asettelua, koska sitä ei ole tälle koneelle asennettu. Ja jos Seresin sivut joskus jostain syystä netistä poistuisivatkin (tämän todennäköisyydestä en osaa sanoa mitään), niin mistä löytää valmiita asettelutiedostoja? Ainahan sellaisia voi tehdä uusia, mutta vaarana on, että tulee epähuomiossa tehneeksi vähäisiä muutoksia, jolloin yhdenmukaisuus ei säily. DAS-asettelua kun ei taida olla standardoitu mitenkään.

Mutta hei, nämä ongelmat ratkeavat ajan myötä, mikäli asettelun käyttäjien määrä kasvaa. Siksi minäkin tässä promoan ja annan hyvän vinkin, että oman kirjoitusnopeutesi ja käsiesi terveyden kannalta sinunkin kannattaa DAS-asettelua kokeilla.

VP-tason vinkki painon nostamiseksi

Minulla on vähän samankaltainen ongelma kuin eräällä toisella mielialaongelmaisella. Painoni nimittäin lähtee helposti laskemaan. Vuosi sitten tilanne alkoi tuntua huolestuttavalta, kun valahdin alipainon puolelle. Vatsani oli usein kipeä, mutta toisaalta olin myös melkein koko ajan nälkäinen. Etsiydyin lääkäriin, mutta mitään varsinaista syytä ei löydetty (eikä toisaalta kovin perusteellisesti tutkittukaan). Nyt on pahin takana, siitä ajasta on jopa kertynyt jonkin verran lisää painoa.

Todennäköisesti syy paino-ongelmaani on vain se, että en syö tarpeeksi, enkä varsinkaan tarpeeksi usein. Vaan minkäs teet, jos ei ruoka maistu. Ei sitä silloin edes muista, että pitäisi syödäkin välillä. Olen jo pitkään pyrkinyt valitsemaan ruokia, jotka sisältävät mahdollisimman paljon energiaa ja jotka pitävät nälän poissa pitkään. Siispä syön aika paljon palkokasveja, juustoja ja pähkinöitä, ja ruoan rasvaprosentti lasketaan usein kymmenissä. (Kuten tämä toinen mainitsemani henkilö, minäkään en syö lihaa, mutta ei se sinällään estä tuhdin ruoan löytämistä.)

Vaan minkä virheen olenkaan ajattelussani tehnyt! Olen nimittäin — varmasti monien muidenkin tavoin — kuvitellut, että ruoka kannattaa pureksia hyvin. Huonosti pureksittu ruoka nimittäin tulee joskus sulamatta suolestani läpi (kaiken muun lisäksi minulla on vieläpä varsin usein suoli löysällä), joten järki sanoo, että jos ruoan pureksii hyvin, elimistö saa hyödynnettyä sen energian tehokkaammin.

En olisi enempää voinut olla väärässä — ainakaan, mikäli uusimpia Valittuja Paloja (kesäkuu 2008, s. 154) on uskominen: "Nopeasti syödessä saa kymmenen prosenttia enemmän kaloreita samasta ateriasta kuin jos sen syö hitaasti ja pureskelee jokaista suupalaa 15–20 kertaa." Pitääkin ruveta tästä lähin hotkimaan entistä enemmän, niin ei tarvitse syödä niin paljon.

Mainittakoon vielä, että ei, minä en ole tilannut kotiini Valittuja Paloja. Sen teki isäni, hän nimittäin tilasi lehden meille lahjaksi ja ilmoitti asiasta vasta jälkikäteen, joten siitä ei oikein voinut kieltäytyäkään. Ja kun se nyt kerran kotiin tulee, niin tulen myös selanneeksi sen silloin tällöin.

On se söpöö, kun mies yrittää

Nyt kaivataan vinkkiä: miten saadaan purukumi irti parketista?

Tai noin niin kuin yleisellä tasolla: miten saadaan ________ irti parketista? Tanan kakarat, voisivat elää vähän siivommin.

Rautatieasema puurautatielle

Kutkutti jotenkin silleen, että jotain pitäisi päästä nikkaroimaan. Katselinpa sitten, millaista puutavaraa entinen asukas autotallin vintille on jättänyt lojumaan (se on näitä vanhan omakotitalon etuja), ja kaikenmoistahan sieltä löytyi.

Päätin rakentaa rautatieaseman, joka sopii Brion, Mickin, Tuomas-veturin ja muiden tuotenimien alla myytäviin puurautateihin. En minä sitä tietenkään ihan omaksi ilokseni pykännyt, vaan lapsille, joilla on aika paljon kiskoja tähän sarjaan. Eräät saattavat nyt tässä vaiheessa vähän ihmetellä, kun vasta muutama päivä sitten irkissä haukuin itseäni kömpelöksi käsistäni. Tarkentaisin sen verran, että se ei koske tällaista ad hoc -nikkarointia. Sainhan minä viime kesänäkin liiteristä löytyneistä laudanjämistä koottua kuusten katveeseen majan lapsille, enkä käyttänyt muuta kuin vasaraa ja nauloja (en edes mittanauhaa).

Mutta asiaan. Kaikki asemassa käytetty puutavara on siis jämäpuuta, sellaisia hukkapaloja, joita tuolta autotallin vintiltä löytyi. Koska käytössäni ei ole mitään kummoisia puuntyöstövälineitä, en voinut tehdä kiskoja sellaisiksi, joita valmiit kaupassa myytävät ovat (ks. rataprofiileista esim. Wikipediasta). En siis voinut kovertaa puuhun uraa, vaan päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Mittasin kiskonpätkistä, että uran pohja on 9 mm:n päässä lattiasta. Etsin siis alustaksi 9 mm:n vaneria. Tämän päälle liimasin korokkeen, jonka kummaltakin puolelta junan pyörät kulkevat. Teollisissa kiskoissa tämän korokkeen leveys on n. 20 mm ja korkeus 3 mm. En löytänyt tällaista listaa, joten minun piti toteuttaa hiukan omalaatuinen ratkaisu: liimasin rinnakkain kaksi 8 mm:n levyistä ja 4 mm:n paksuista rimaa, jätin väliin muutaman millin raon. Hyvin toimii näinkin.

Aseman muotokieleksi valikoitui eräänlainen funkkistyyli. Kiskojen yli kohoava lippa tuo toisaalta mieleen Jyväskylän matkakeskuksen vuodelta 2002, toisaalta perinteisemmät laiturikatokset, kuten Kouvolan aseman tai Riihimäen aseman. Niin, tähän muotoon päädyin ihan vain siksi, että satuin löytämään juuri tämänmuotoisia vanerinpaloja. Kaiken kaikkiaan en sahannut juuri muuta kuin pohjavanerin ja siihen liimattavat rimat sopivan mittaisiksi. Tai sahasinhan minä nuo katoksen tolpat. Se olikin aika kunnianhimoinen tavoite, kun piti saada vähän kallistusta, mutta niin, että tolpat eivät ole suorakulmion muodossa, vaan toinen takatolpista on kauempana. Onnistui sekin suhteellisen hyvin, liima ja pitkät ruuvit pitävät katoksen tukevana, vaikka kaikki tolpat eivät aivan täydellisen muotoisiksi tulleetkaan.

Jos vielä tarkastellaan kiskojen yksityiskohtia tästä kolmannesta valokuvasta, niin sanottakoon, että pyörille on jätetty noin 6 mm:n urat ja kahdesta rimasta rakennettu keskikoroke on 4 mm korkea ja 18–19 mm leveä. Raiteet erottaa toisistaan korkeampi rima, jonka leveys on 15 mm. Kiinnitys muihin kiskoihin onnistuu esimerkiksi kuvassa näkyvien rengaskoukkujen avulla — en jaksanut ruveta säätämään monimutkaisempaa kiinnitystä. Tarkoituksena oli mitoittaa raiteiden väli sellaiseksi, että ne sopivat tällaiseen vaihteeseen. Tosin ihan en tiedä, ovatko mittani kohdallaan, sillä tätä nimenomaista vaihdetta minulla ei ole, enkä sitä yhdestäkään paikallisesta kaupasta tähän hätään löytänyt. Mutta eivät nämä oikeasti niin millintarkkoja systeemeitä ole. Jos ei muuten kulje sujuvasti, niin väliin muutama lyhyempi pätkä väljyyttä lisäämään, niin johan soljuu!

Värityksenä mattamusta ja kiiltävä valkoinen on ehkä hieman liian jyrkkä (vai sanoisinko voimakas). Päädyin näihin väreihin kuitenkin siksi, että niiden jämiä nyt sattui olemaan varastossa. Mattamusta on liitutaulumaalia, jota jäi yli, kun vuosi sitten rakensin itselleni liitutaulun. Se ainakin kestää kulutusta, ja se on helppo pyyhkiä puhtaaksi (kaiken lisäksi siihen voi piirtää liidulla esim. parkkipaikkoja tai muuta sellaista, mitä leikeissä sattuu tarvitsemaan). Kiiltävä valkoinen on Helmi-kalustemaalia, pitäisi senkin leikeissä kestää.

Katso vielä ihmeessä video, jossa koeajan asemaa ilta-auringon kajossa. Ai että, tätä ihanaa valaistusta katsellessa voi melkein itse kuvitella seisovansa asemalla odottamassa junaa. Kesäinen ilta-aurinko ja kotiinlähdön hetki... Videolla esiintyy Brion voimanpesä, kahdeksanvetoinen ladattava akkuveturi (on muuten aika päheä peli!). Mikäli maltat katsoa loppuun asti, huomaat, miten veturi jättää vaunut kakkosraiteelle (sille oikeanpuoleiselle). Tämä johtuu siitä, että laiturinpuoleisesta pyöräurasta tuli jostain kohdasta millin liian kapea — mittaukseni eivät olleet aina kovin tarkkoja, ja käyttämäni rimat olivat myös aika kieroja. Kuriositeettina vielä mainittakoon, että radan rakentaminen myyrien kyntämälle nurmikolle on aika haasteellista, pihanurmemme kun ei ole mikään golfkenttä.

Kätevä saunaolutkaappi

Tekeekö mieli saunakaljaa, mutta et kehtaa lasten nähden kuskata olutta saunaan? Ei hätää! Ongelma voidaan ottaa uuden saunan suunnittelussa huomioon. Myös jo valmiit saunat voivat tarjota ratkaisun, kuten kuvassammekin. (Kuvan tilanne on lavastettu. Lavasteisiin ei valitettavasti löytynyt kuin jo tyhjennettyjä tölkkejä.)

Saunamme ilmanvaihtohormi, joka siis tämän luukun takaa johtaa suoraan ulkoilmaan, on melko passeli olutkaappi. Kuvan hormissa on tosin se ongelma, että siihen mahtuu vain yksi tölkki. Etenkin uutta saunaa suunnitellessa kannattaakin ottaa tämä huomioon ja asentaa riittävän väljä hormi.

Hommahan toimii niin, että jo saunaa lämmittäessäsi viet oluet ilmanvaihtohormiin. Voit sulkea luukun lämmityksen ajaksi, jolloin tölkit eivät jää lasten näkyville. Syksystä kevääseen, kun ulkona on viileää, olut myös pysyy kätevästi viileänä. Ja sitten kun saunot — aah! Lapsethan eivät tunnetusti löylyhuoneessa pitkään viihdy, joten nautiskele rauhassa.

10 x arki sujuvammaksi

Tarjosin tätä juttua Yhteishyvään, mutta eivät turjakkeet suostuneet julkaisemaan. Olikohan tämä liian lyhyt sinne?

1. Säilytä yöpöydän laatikossa taskumatillista terävää. Ota aamulla naukku ennen kuin nouset kuuntelemaan lasten tappelua ja kitinää siitä, miten tylsältä aamupuuro maistuu. Jos nouseminen tuntuu erityisen vaikealta, ota isompi naukku.

2. Saat itsellesi kätevästi tunnin tai pari omaa aikaa, kun istutat lapset television ääreen katsomaan lastenohjelmia. Jos TV:stä ei tule tarpeeksi lastenohjelmia, näytä videoita.

3. Ahdistaako? Onko huono olo? Lohduttaudu sillä, että jollakulla menee taatusti vielä huonommin kuin sinulla. Esimerkiksi lapsillasi, jotka vain vinkuvat turhautuneina aamusta iltaan.

4. Jos kiukuttelevien ja velttoilevien lasten pukeminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta, voit harjoitella siinä tarvittavia taitoja työntämällä hammastahnaa takaisin tuubiin.

5. Älä koskaan kursaile, ota kaikki mitä tarjotaan. Saat enemmän, ja asiatkin sujuvat joutuisammin. Jonkun on oltava ensimmäinen, jonkun on avattava tulppa. Ole sinä se.

6. Vuorottele puolisosi kanssa kaikessa. Kumpi saa nukkua vartin pidempään aamulla. Kumpi tekee minkäkin kotityön tällä kertaa. Kumpi on päällä ja kumpi alla. Kun vuorotteluperiaate on sovittu etukäteen, työnjako sujuu kuin itsestään ja ilman kitkaa, eikä erilaisia tehtäviä tarvitse yrittää arvottaa suhteessa toisiinsa.

7. Jos joudut jatkuvasti tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, joita et voi sietää, korjaa tilanne. Sano vain asiat suoraan niin kuin ne ovat äläkä kaihda omien, jyrkkienkään mielipiteiden kertomista. Jos sietämättömät ihmiset eivät tästä pidä, saat jatkossa olla heiltä rauhassa. Jos taas he pitävät siitä, muuttuu suhteennekin paremmaksi, etkä enää haluakaan välttää heidän seuraansa.

8. Tyhjä jääkaappi hankaloittaa arkea. Muista käydä välillä ruokakaupassa. Vilauta samalla bonuskorttia kassalla.

9. Opettele sanomaan ei. Jos sinulle tuodaan töissä lisätehtäviä — ei! Jos sinua pyydetään puulaakijengiin — ei! Jos pomo kysyy, onko töissä jotain ongelmia — ei! Ei! EI!

10. Älä turhaan sijaa vuodettasi tai avaa makuuhuoneen verhoja aamulla. Nukkumaanmeno käy paljon sujuvammin, kun peitto on jo vedetty syrjään ja verhot ovat jo kiinni.

— — —

Loppuun pari lainausta oikeasta Yhteishyvässä julkaistusta artikkelista (2/08, s. 24–25):

"Havaitse aikavarkaat: ei-toivotut puhelinkeskustelut, hyödytön internet-surffailu, laiskottelun aiheuttama viivästys, small talk puolituttujen kanssa, epäselvät tavoitteet ja ohjeet — ja hankkiudu niistä eroon."

"Hyödynnä odotteluaika. — — hoida ystävyyssuhteet kuntoon puhelimessa odottaessasi lasta harrastuksesta."

Siis voi jestamandeera! Mihin se elämä sitten muka pitää käyttää, ellei esim. laiskotteluun ja ystävyyssuhteisiin? Pyh! Hankkiudu niistä eroon. (Tulinkohan korostaneeksi tuota vähän liikaa...)

Maailman paras tiskirättiteline

Sisustuslehtiin hurahtanut vaimo huomasi jossain Hämeenlinnan asuntomessujen mainosprujussa (tai vastaavassa) eräässä keittiössä häiritsevän yksityiskohdan. Ei tämä tietenkään ainut häiritsevä yksityiskohta ole, mutta nostetaan nyt tämä esille. Nimittäin muuten niin vimpan päälle laitetussa keittiössä on tiskirätti hanan päällä. Luitte aivan oikein, tiskirätti hanan päällä! Ja jos ette vieläkään usko, niin katsokaas nyt tuosta valokuvasta vaikka; juu, kuva on napattu siitä lehdestä.

(Kuvan puolustukseksi voidaan kyllä laskea vaikka se, että rätti ei onneksi taida olla vanhoista kalsareista leikattu kankaanpala, vaikka kuosi tuokin mieleeni lapsuudessani käyttämäni pitkät kalsarit. Ja jotkut tosiaan käyttävät vanhoja kalsareitakin tiskirätteinä.)

Ei jumaliste, nyt eletään 2000-lukua ja kaikki on niin saatanan steriiliä ja hygieenistä jo kotikeittiössäkin (ja vieläkin steriilimpää messutalon keittiössä, totta kai) — mutta tiskirätille ei mukamas ole keksitty mitään, mitään parempaa säilytyspaikkaa kuin hanan varsi.

No joo, ei se nyt altaan pohjallakaan voi lillua, se se vasta bakteeripesä olisikin. Eikä se toisaalta voi olla mytyssä pöydälläkään, se ei ole juuri parempi vaihtoehto. Mutta ei rättiä voi kovinkaan hankalaan paikkaan pannakaan, kun sen pitää olla aina saatavilla. Miten siis säilyttää tiskirättiä sekä käytännöllisesti että hygieenisesti (ja tässä hygieenisyydellä tarkoitetaan lähinnä sitä, että se ehtii kuivuakin välillä — pitää se toki muistaa huuhdella käytön jälkeen, sitä ei mikään säilytyspaikka korvaa)?

Ratkaisu: maailman paras tiskirättiteline. En nyt muista, milloin tämän keksin, mutta on tätä jo useassa asunnossa viritetty, ja tähän uusimpaankin kiinnitin sen heti. Ellei tuosta kuvasta saa selvää, niin selitetään vähän. Kyseessä on verhonnipsu, joka pannaan roikkumaan lavuaarin yllä sijaitsevan kuivauskaapin ritilikköön. Nipsun mallista riippuen siitä saattaa joutua irrottamaan osia, kuten renkaita, ja tarvetta voi olla myös työkaluille, jotta metallirenkaan saa puristettua kiinni niin, ettei nipsu pääse putoamaan.

Mutta siinä se on, helposti saatavilla hanan vieressä. Nipsun käyttöliittymään tottuu nopeasti, ja koska metallilenkissä roikkuva nipsu liikkuu vapaasti, ei se ole käyttäjän asennonkaan suhteen niin ronkeli. Ja vot, rätti kuivuu!

Niin no, eihän tämäkään nyt tietenkään messutalon sisustukseen sovi. Mutta on se kyllä kumma, kun keittiöihin on keksitty jos jonkinnäköistä turhakettakin (kuten ylöspäin aukeavat kaapinovet — sellaiset, joita ei yllä sulkemaan), niin edelleenkään tällaista tarpeellista jokakodin välinettä kuin hyvä tiskirätin säilytysratkaisu ei ole kukaan tajunnut kaupallistaa.

Käyttäkää nyt, saatana, markkinointimiehet tätä ideaa ihan vapaasti.