Pari hajanaista havaintoa vain.
Tuli tuossa vaimon kanssa ohimennen puhetta politiikasta, kun hän sattui huomaamaan viime päivinä virinneen kiinnostukseni nettisensuurin vastustamiseen. Niin, minulla tosiaan on poliittista taustaa. Tiedän, että politiikka voi viedä mennessään niin, että muulle elämälle ei jää sijaa.
Vaimo tähän, että politiikkaa ei ilmeisesti voi tehdä vain järjellistä määrää. Kuulemma kaikki politiikassa ja aktivismissa mukana olevat ihmiset, jotka hän tuntee, suhtautuvat asiaan uskonnollisen hurmoksen tavoin ja ovat ajautuneet kokonaan politiikan lumoihin.
Mutta niinhän se asia taitaa ollakin. Miksi ihmiset ovat politiikassa? Esimerkiksi siksi, että he kuvittelevat saavansa sitä kautta ystäviä. Niin kuvittelin minäkin. He kuvittelevat, että voivat vaikuttaa johonkin. Niin kuvittelin minäkin. He kuvittelevat olevansa menestyksekkäitä, kun kaikki kaverit taputtelevat selkään. Niin kuvittelin minäkin.
Paskat, ei se näin ole. Tämä on pelkkää lumoa, sen huomaa kyllä aikanaan, jos pysähtyy sitä tarkastelemaan. Okei, jotakuta voi onnistaa ja voi päästä vaikka ministeriksi asti, mutta huipulla on ahdasta. Ystäviä? Pyh, he ovat kiinnostuneita sinusta vain siksi, kun sinä teet politiikkaa ja heidän ei sen vuoksi tarvitse tehdä sitä ihan niin paljon. Menestystä? Joo, omassa kaveripiirissä. Oman puolueen ulkopuolella kukaan ei huomaa mitään. Vaikutusvaltaa? Vain unissasi. Mutta lumo on aina olemassa, ja tämä lumo vetää ihmiset politiikkaan ja vie heidät kokonaan.
Toinen hajanainen havainto tulee tiedeyhteisöstä. Opiskeluaikana kävi hyvin selväksi se, että Wikipediaan viittaaminen tieteellisessä tekstissä ei ole suotavaa. Yleisesti luullaan perustelun tälle olevan sen, että Wikipediaa vapaana tietosanakirjana pääsee muokkaamaan kuka tahansa eikä tietojen oikeellisuudesta näin ollen voi olla takeita. On se tavallaan näinkin, mutta kyllä sitä tieteellisenäkin tekstinä julkaistaan paljon sellaista, jonka tietojen oikeellisuudesta ei voi olla takeita. Parhaimmillaankin on kyse vertaisarvioinnista, jossa kaksi saman alan tutkijaa arvioi tekstin. Pahimmillaan kukaan ei arvioi tekstiä etukäteen, paitsi kirjoittaja. (Sitä paitsi tiedän kokemuksesta, että myös vertaisarvioinnista pääsee läpi sellaista diibadaabaa, että sen oikeellisuudesta ei ole takeita.)
Asiaa pidempään mietittyäni olen päätynyt siihen, että syy Wikipedian karsastamiseen tiedeyhteisöissä on tunnustuksen antamisen vaikeus. Kyllä, tiedeyhteisössäkin on nokkimisjärjestys, joka pelaa ystävien, menestyksen ja vaikutusvallan voimin. Ne, joihin viitataan paljon, nousevat tämän viittaamisen myötä nokkimishierarkiassa ylemmäs, auktoriteettien asemaan. Ja däts it! Wikipediaan viittaaminen on huonoa siksi, että siitä ei tule kunniaa kenellekään, sillä eihän Wikipedian artikkeleista voi kiittää ketään tiettyä henkilöä. Sellainen viittaus on ihan joutava, senkin tilan tieteellisessä tekstissä, jossa pitää välttää joutokäyntiä, voisi käyttää viittaamaan johonkin tiedettyyn nimeen!
perjantai 29. helmikuuta 2008
Luomugenuiinit
Ajattelin tässä ohimennen, että jos sittenkin vaihtaisin alaa. Voisin ruveta vaikka turkistuottajaksi. Tekisin tällä tavalla tilit selviksi menneisyyteni kanssa: siirtyisin turkisten vastustamisesta voittajien puolelle.
Kasvattaisin genuiineja luonnonmukaisin menetelmin ja myisin genuiiniturkiksia hyvään hintaan. Ja siihen asti, kunnes genuiiniviljelmäni alkaisivat tuottaa satoa, elelisin herroiksi maataloustuilla. Myöntääköhän EU genuiininkasvattajille hyvätkin tuet?
Kasvattaisin genuiineja luonnonmukaisin menetelmin ja myisin genuiiniturkiksia hyvään hintaan. Ja siihen asti, kunnes genuiiniviljelmäni alkaisivat tuottaa satoa, elelisin herroiksi maataloustuilla. Myöntääköhän EU genuiininkasvattajille hyvätkin tuet?
Tunnisteet:
eläimet,
kyynisyys,
maailmanparannus,
raha,
työ
maanantai 25. helmikuuta 2008
Internet-sensuuria ei pidä hyväksyä
Epäonnistuneesta lapsipornon suodattamisesta syntynyt sananvapausskandaali vaatii toimimaan. Kun sananvapausaktivisti Matti Nikki nosti konkreettisesti esille KRP:n ylläpitämän suodatuslistan puutteet, myös hänet sensuroitiin. Kun tämä sensuuri ja se, että poliisi ylitti toimivaltansa, nousi yhä suurempaan tietoisuuteen, mitä tekivät poliisi ja poliitikot? Eivät ainakaan korjanneet virheitä tai pyytäneet anteeksi — ei, he osoittivat täydellistä välinpitämättömyyttä ja asiantuntemattomuutta sekoittamalla monia itsestäänselviä asioita keskenään. Kaikki pakenevat omaa vastuutaan ja käskevät kääntymään toisen tahon puoleen.
Skandaali on nyt henkilöitynyt jättisammakoita suustaan päästelevään viestintäministeri Suvi Lindéniin, jonka eroa vaatii jo yli 11000 suomalaista. Nettisensuuria vastaan masinoidaan suurmielenosoitusta Helsinkiin ensi viikon tiistaille.
Kaikki eivät kuitenkaan pääse Helsinkiin, mutta sananvapaus on tärkeää kaikkialla. Olisiko aika rykäistä jonkinlaisia, ehkä pienimuotoisiakin tukimielenosoituksia eri puolilla Suomea? Jos puheliaita paikallisaktiiveja ei ole, niin aina voi järjestää hiljaisen mielenosoituksen teipit suun edessä.
Mikäli tämä ennen kaikkea verkkoyhteisöissä liikkuva kohu on joltain uutispimennon vuoksi jäänyt vähemmälle huomiolle, nämä linkit auttanevat pääsemään asiasta jyvälle.
http://www.miiro.com/b/eisensuurille.png
http://hän.fi/SMF/index.php?topic=40
http://lapsiporno.info.nyud.net/
http://joensuu.facebook.com/event.php?eid=8612724172&ref=mf
http://joensuu.facebook.com/group.php?gid=8852821644&ref=mf
JA MUISTAKAA! Sananvapaus ei ole lapsipornoasia. Toimikaamme lasten hyväksi niin, että varmistamme heille mahdollisuuden käyttää internetiä vapaasti ja vapaana sensuurista myös tulevaisuudessa.
Skandaali on nyt henkilöitynyt jättisammakoita suustaan päästelevään viestintäministeri Suvi Lindéniin, jonka eroa vaatii jo yli 11000 suomalaista. Nettisensuuria vastaan masinoidaan suurmielenosoitusta Helsinkiin ensi viikon tiistaille.
Kaikki eivät kuitenkaan pääse Helsinkiin, mutta sananvapaus on tärkeää kaikkialla. Olisiko aika rykäistä jonkinlaisia, ehkä pienimuotoisiakin tukimielenosoituksia eri puolilla Suomea? Jos puheliaita paikallisaktiiveja ei ole, niin aina voi järjestää hiljaisen mielenosoituksen teipit suun edessä.
Mikäli tämä ennen kaikkea verkkoyhteisöissä liikkuva kohu on joltain uutispimennon vuoksi jäänyt vähemmälle huomiolle, nämä linkit auttanevat pääsemään asiasta jyvälle.
http://www.miiro.com/b/eisensuurille.png
http://hän.fi/SMF/index.php?topic=40
http://lapsiporno.info.nyud.net/
http://joensuu.facebook.com/event.php?eid=8612724172&ref=mf
http://joensuu.facebook.com/group.php?gid=8852821644&ref=mf
JA MUISTAKAA! Sananvapaus ei ole lapsipornoasia. Toimikaamme lasten hyväksi niin, että varmistamme heille mahdollisuuden käyttää internetiä vapaasti ja vapaana sensuurista myös tulevaisuudessa.
lauantai 23. helmikuuta 2008
sunnuntai 17. helmikuuta 2008
Sanontaperinteemme väkivaltaisuudesta
Tuli tuossa saunassa juolahtaneeksi mieleen, että sanonta "nuorna vitsa väännettävä" on varsin yleinen. Ja siksi se ihmetytti, kun sanonnallahan on selvästi hyvin väkivaltainen ja laiton viesti. Että tällaista viestiä ihmiset vain viljelevät!
Ennen vanhaan oli tapana, että lapsen tehtyä jotain tuhmaa (käytännössä siis jotain, mitä vanhemmat mielivallassaan eivät voineet hyväksyä) käskettiin lapsen hakea pusikosta vitsa, jolla vanhempi sitten antoi lapselleen piiskaa. Sanonnalla "nuorna vitsa väännettävä" ilmeisesti halutaan viestittää, että ihmiselle on hyväksi saada nuorena paljon vitsaa, jotta oppii elämään (saatana!) vanhempiaan ja esivaltaa kunnioittaen. Jotta nuoresta kasvaa suoraselkäinen ja yhteiskuntakelpoinen.
Mutta kun esitin tällaisen tulkinnan vaimolleni, hän kertoikin heti, että arvelee sanonnalla olevan toisen taustan. Nimittäin sen, että vitsat kannattaa taittaa nuorista oksista, koska nuoret oksat ovat taipuisampia.
Niin tosiaan, voihan tämä toinenkin tulkinta olla se oikeampi, josta sanonta alun perin on lähtenyt liikkeelle. Tai vielä parempaa, sanonnan taustalla voi olla kumpikin näistä merkityksistä. Nuorelle sanotaan, että hänelle tekee vain hyvää hakea itse vitsansa, mutta samalla annetaan käytännöllinen vinkki, että kannattaa taittaa vitsa nuoresta oksasta! Elämä on joskus inhorealistista.
Vaan mikä on sinun arvelusi asiasta?
Ennen vanhaan oli tapana, että lapsen tehtyä jotain tuhmaa (käytännössä siis jotain, mitä vanhemmat mielivallassaan eivät voineet hyväksyä) käskettiin lapsen hakea pusikosta vitsa, jolla vanhempi sitten antoi lapselleen piiskaa. Sanonnalla "nuorna vitsa väännettävä" ilmeisesti halutaan viestittää, että ihmiselle on hyväksi saada nuorena paljon vitsaa, jotta oppii elämään (saatana!) vanhempiaan ja esivaltaa kunnioittaen. Jotta nuoresta kasvaa suoraselkäinen ja yhteiskuntakelpoinen.
Mutta kun esitin tällaisen tulkinnan vaimolleni, hän kertoikin heti, että arvelee sanonnalla olevan toisen taustan. Nimittäin sen, että vitsat kannattaa taittaa nuorista oksista, koska nuoret oksat ovat taipuisampia.
Niin tosiaan, voihan tämä toinenkin tulkinta olla se oikeampi, josta sanonta alun perin on lähtenyt liikkeelle. Tai vielä parempaa, sanonnan taustalla voi olla kumpikin näistä merkityksistä. Nuorelle sanotaan, että hänelle tekee vain hyvää hakea itse vitsansa, mutta samalla annetaan käytännöllinen vinkki, että kannattaa taittaa vitsa nuoresta oksasta! Elämä on joskus inhorealistista.
Vaan mikä on sinun arvelusi asiasta?
lauantai 16. helmikuuta 2008
Uskaltaako tässä lapsiinsa enää koskea?!
Viime päivien kuohuttavin puheenaihe netissä on ollut keskusrikospoliisin mielivaltaisesti harjoittama internetsivuille pääsyn esto. Valtamedia on aiheesta vaiennut, ikään kuin tärkeämpiä asioita olisi esim. sukupuolivietin ilmeneminen eduskunnan käytävillä (kai siellä nyt muitakin kuin kastroituja seniilejä on?). Mutta juuri tästä asiasta pitäisi tiedotusvälineiden olla tosissaan huolestuneita. Nimittäin on käynyt niin, että lapsipornon sensuroimisen varjolla on KRP päättänyt sensuroida jopa sellaisia sivuja, joilla ei ole mitään laitonta materiaalia. Ja tosiaan, kun tämä kaikki tapahtuu lastensuojelun nimissä, kaikki menee läpi. Sillä tottahan me tässä armaassa maassamme haluamme vain lapsillemme parasta!
On ikään kuin olemassa jonkinlainen konsensus siitä, että lapsia pitää suojella kaikelta, ja että tätä suojelua — harjoittaa sitä sitten mikä taho tahansa — ei pidä edes yrittää kritisoida, muuten leimautuu pahimman sortin kriminaaliksi. Tiedotusvälineetkin ovat kuin hampaattomia lampaita eivätkä uskalla puolikkaalla sanalla vihjaista, että lastensuojelun nimissä joskus saattaa jopa mopo karata käsistä. (Lisätään tähän väliin nyt sellainen disklaimeri, että en hyväksy lasta vahingoittavaa seksuaalista kanssakäymistä lasten kanssa, ja minua on tämän kirjoituksen perusteella turha yrittää leimata jonkin sortin jammusedäksi. Kuitenkin siellä jonkun moraaliltaan niin saatanan puhtaan lukijan mielessä jo kuohuu tällainenkin ajatus.) Ja tämä ylenmääräinen lastensuojelu, josta ei saa edes keskustella, tekee vanhempana olemisesta vaikeaa.
Lapsen ruumiillinen kurittaminen on jo ikiaikainen keskustelunaihe ja sellaisenaan laissa täysin kielletty. Ja koska se on täysin kiellettyä, ei keskusteluun juurikaan saada kunnon pontta — uhkaahan kurituksen hyväksyjää rikosepäily, jos hänellä sattuu olemaan omia lapsia. Mutta asian ehdottomasta kieltämisestä tekee hankalan se, missä kulkee hyväksyttävän raja. Kuinka voimakas lapsen koskettaminen on sallittua, ennen kuin siitä tulee ruumiillista kurittamista? Jos pidän lasta kädestä, se on okei. Mutta jos pidän lasta kädestä niin tiukasti, että lasta sattuu, se on kurittamista. Vaikka tällä tiukalla kiinnipitämisellä estäisin raivokohtauksen saanutta lasta vahingoittamasta itseään tai muita. Parempi, että ei koske lapseensa ollenkaan, antaa sen vain teloa itsensä nopeasti hengiltä, niin ei tarvitse enää tällaisia laillisuuskysymyksiä pohtia. Mutta silloin saakin melko varmasti syytteen heitteillepanosta ja kuolemantuottamuksesta. (Lisätään tähän väliin toinen disklaimeri, että en hyväksy sellaista lapsen ruumiillista kuritusta, jota tehdään vain kurituksen vuoksi, eikä estämään vielä suurempaa vahinkoa lapselle tai ympäristölle.)
No, onneksi voi ruumiillisen kurittamisen sijaan keskittyä henkiseen väkivaltaan eli jatkuvaan nöyryyttämiseen ja lapsen persoonallisuuden murskaamiseen. Kiäh-häh-häh, siinä laillisen ja laittoman raja on vielä häilyvämpi kuin ruumiillisessa kurittamisessa, ja kun kaikki ruumiillinen on laitonta, on parempi keskittyä hienotunteiseen henkiseen nöyryyttämiseen. Niin hienotunteiseen, että sitä on mahdoton osoittaa henkiseksi väkivallaksi.
Saati sitten tämä aihe, mistä lähdin liikkeelle, lapsiporno ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Okei, sekin on laitonta, mutta ollaan nyt vähän tarkempia. Rikoslain mukaan sukupuoliyhteys alle kuusitoista vuotiaan kanssa on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, sekä sen lisäksi "koskettelu tai muu", joka "on omiaan vahingoittamaan" lapsen kehitystä. Unohdetaan nyt sukupuoliyhteys, se on niin selvä tapaus. Unohdetaan myös lapsiporno eli sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvamateriaalin hallussapito ja levitys, siinä ei mielestäni ole määrittelyongelmaa. Hankalampaa on lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä tuo lapsen kehitystä vahingoittava koskettelu ja muu.
Otetaan esimerkki. Lapsen fyysinen läsnäolo tuo vanhemmalle mielihyvää. Varmasti se tuo lapsellekin mielihyvää. Entä, jos lapsen fyysinen läsnäolo tuo vanhemmalle myös seksuaalista mielihyvää? Toisin sanoen alkaa stondata, kun pitää lasta sylissään. Entä, jos vanhempi tämän vuoksi pitää yhä useammin lapsia sylissä, onko se lasten seksuaalista hyväksikäyttöä? Lain mukaan vain, jos se on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Mistä senkin nyt tietää? Sylissäolohan tuo lapselle itselleen mielihyvää, ei kai se voi lapsen kehitystä vaarantaa? Varovainen vanhempi alkaa tietenkin vältellä lastensa koskettelua — koska hän saa niistä seksuaalista mielihyvää — jotta ei vain vahingossa tekisi mitään sellaista, mikä voisi vaarantaa lapsen kehityksen, sillä tällöin täyttyisivät rikoksen tunnusmerkit.
Rajanvedot eivät koskaan ole yksinkertaisia. Mutta kun julkisessa keskustelussa lähdetään esittämään asioita yksinkertaistetussa muodossa (ja vielä linjalla "hirtetään munista ne saatanan pervot"), ollaan tilanteessa, jossa normaalista vanhempana elämisestä tehdään vaikeampaa kuin sen tarvitsisi olla. Lapseensa ei uskalla koskea, ettei vahingossa syyllistyisi ruumiilliseen kurittamiseen (voi puristaa kättä liian kovaa) tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön (lapsi voi haluta pois sylistä, vaikka jostain muusta syystä kuin siitä, että se tuo aikuiselle seksuaalista mielihyvää).
Ja kun aikuinen alkaa vältellä lapsiinsa koskemista, jää lapsi paitsi sitä, mitä hän normaalisti kehittyäkseen tarvitsisi: fyysistä läsnäoloa. Tämä jos mikä saa lapset kasvamaan kieroon, tästä jos mistä pitäisi lastensuojelussa olla huolestuneita. Lainkuuliaisia, lapsistaan välittäviä kansalaisia on vanhemmista suurin osa. Heidän epävarmuuttaan suhteessa lapsiin koskemisessa tulisi helpottaa, ei lisätä. Ja nykyinen julkisen keskustelun nollatoleranssilinja (myös kritiikin esittämisen suhteen) on vain omiaan lisäämään vanhempien epävarmuutta.
(No niin, nyt Kustu-setä saa turpaan.)
On ikään kuin olemassa jonkinlainen konsensus siitä, että lapsia pitää suojella kaikelta, ja että tätä suojelua — harjoittaa sitä sitten mikä taho tahansa — ei pidä edes yrittää kritisoida, muuten leimautuu pahimman sortin kriminaaliksi. Tiedotusvälineetkin ovat kuin hampaattomia lampaita eivätkä uskalla puolikkaalla sanalla vihjaista, että lastensuojelun nimissä joskus saattaa jopa mopo karata käsistä. (Lisätään tähän väliin nyt sellainen disklaimeri, että en hyväksy lasta vahingoittavaa seksuaalista kanssakäymistä lasten kanssa, ja minua on tämän kirjoituksen perusteella turha yrittää leimata jonkin sortin jammusedäksi. Kuitenkin siellä jonkun moraaliltaan niin saatanan puhtaan lukijan mielessä jo kuohuu tällainenkin ajatus.) Ja tämä ylenmääräinen lastensuojelu, josta ei saa edes keskustella, tekee vanhempana olemisesta vaikeaa.
Lapsen ruumiillinen kurittaminen on jo ikiaikainen keskustelunaihe ja sellaisenaan laissa täysin kielletty. Ja koska se on täysin kiellettyä, ei keskusteluun juurikaan saada kunnon pontta — uhkaahan kurituksen hyväksyjää rikosepäily, jos hänellä sattuu olemaan omia lapsia. Mutta asian ehdottomasta kieltämisestä tekee hankalan se, missä kulkee hyväksyttävän raja. Kuinka voimakas lapsen koskettaminen on sallittua, ennen kuin siitä tulee ruumiillista kurittamista? Jos pidän lasta kädestä, se on okei. Mutta jos pidän lasta kädestä niin tiukasti, että lasta sattuu, se on kurittamista. Vaikka tällä tiukalla kiinnipitämisellä estäisin raivokohtauksen saanutta lasta vahingoittamasta itseään tai muita. Parempi, että ei koske lapseensa ollenkaan, antaa sen vain teloa itsensä nopeasti hengiltä, niin ei tarvitse enää tällaisia laillisuuskysymyksiä pohtia. Mutta silloin saakin melko varmasti syytteen heitteillepanosta ja kuolemantuottamuksesta. (Lisätään tähän väliin toinen disklaimeri, että en hyväksy sellaista lapsen ruumiillista kuritusta, jota tehdään vain kurituksen vuoksi, eikä estämään vielä suurempaa vahinkoa lapselle tai ympäristölle.)
No, onneksi voi ruumiillisen kurittamisen sijaan keskittyä henkiseen väkivaltaan eli jatkuvaan nöyryyttämiseen ja lapsen persoonallisuuden murskaamiseen. Kiäh-häh-häh, siinä laillisen ja laittoman raja on vielä häilyvämpi kuin ruumiillisessa kurittamisessa, ja kun kaikki ruumiillinen on laitonta, on parempi keskittyä hienotunteiseen henkiseen nöyryyttämiseen. Niin hienotunteiseen, että sitä on mahdoton osoittaa henkiseksi väkivallaksi.
Saati sitten tämä aihe, mistä lähdin liikkeelle, lapsiporno ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Okei, sekin on laitonta, mutta ollaan nyt vähän tarkempia. Rikoslain mukaan sukupuoliyhteys alle kuusitoista vuotiaan kanssa on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, sekä sen lisäksi "koskettelu tai muu", joka "on omiaan vahingoittamaan" lapsen kehitystä. Unohdetaan nyt sukupuoliyhteys, se on niin selvä tapaus. Unohdetaan myös lapsiporno eli sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvamateriaalin hallussapito ja levitys, siinä ei mielestäni ole määrittelyongelmaa. Hankalampaa on lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä tuo lapsen kehitystä vahingoittava koskettelu ja muu.
Otetaan esimerkki. Lapsen fyysinen läsnäolo tuo vanhemmalle mielihyvää. Varmasti se tuo lapsellekin mielihyvää. Entä, jos lapsen fyysinen läsnäolo tuo vanhemmalle myös seksuaalista mielihyvää? Toisin sanoen alkaa stondata, kun pitää lasta sylissään. Entä, jos vanhempi tämän vuoksi pitää yhä useammin lapsia sylissä, onko se lasten seksuaalista hyväksikäyttöä? Lain mukaan vain, jos se on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Mistä senkin nyt tietää? Sylissäolohan tuo lapselle itselleen mielihyvää, ei kai se voi lapsen kehitystä vaarantaa? Varovainen vanhempi alkaa tietenkin vältellä lastensa koskettelua — koska hän saa niistä seksuaalista mielihyvää — jotta ei vain vahingossa tekisi mitään sellaista, mikä voisi vaarantaa lapsen kehityksen, sillä tällöin täyttyisivät rikoksen tunnusmerkit.
Rajanvedot eivät koskaan ole yksinkertaisia. Mutta kun julkisessa keskustelussa lähdetään esittämään asioita yksinkertaistetussa muodossa (ja vielä linjalla "hirtetään munista ne saatanan pervot"), ollaan tilanteessa, jossa normaalista vanhempana elämisestä tehdään vaikeampaa kuin sen tarvitsisi olla. Lapseensa ei uskalla koskea, ettei vahingossa syyllistyisi ruumiilliseen kurittamiseen (voi puristaa kättä liian kovaa) tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön (lapsi voi haluta pois sylistä, vaikka jostain muusta syystä kuin siitä, että se tuo aikuiselle seksuaalista mielihyvää).
Ja kun aikuinen alkaa vältellä lapsiinsa koskemista, jää lapsi paitsi sitä, mitä hän normaalisti kehittyäkseen tarvitsisi: fyysistä läsnäoloa. Tämä jos mikä saa lapset kasvamaan kieroon, tästä jos mistä pitäisi lastensuojelussa olla huolestuneita. Lainkuuliaisia, lapsistaan välittäviä kansalaisia on vanhemmista suurin osa. Heidän epävarmuuttaan suhteessa lapsiin koskemisessa tulisi helpottaa, ei lisätä. Ja nykyinen julkisen keskustelun nollatoleranssilinja (myös kritiikin esittämisen suhteen) on vain omiaan lisäämään vanhempien epävarmuutta.
(No niin, nyt Kustu-setä saa turpaan.)
maanantai 11. helmikuuta 2008
Munat pois taikinasta
Levynkansipeli on muuten hauskempaa suomeksi. Korvaa vain ohjeissa mainitut palvelimet en.wikipedia.org vastaavilla fi.wikipedia.org-palvelimilla.
torstai 7. helmikuuta 2008
Nimistöntutkimusta
Joskus opiskeluaikoina piti suorittaa nimistöntutkimuksen kurssi. Eipä juuri napannut, ja rykäisin kurssin läpi kirjatentillä. Kirja oli varsin puisevaa luettavaa. Silloin ei syttynyt kipinää nimistöntutkimukseen.
Vaan kyllä näin jälkeenpäin tulee useinkin mieleen hyviä nimistöntutkimuksellisia aiheita. Annan tässä pari esimerkkiä henkilönnimitutkimuksen aiheista. Näitä tutkimusaiheita saa minun puolestani ihan vapaasti soveltaa. Itse en nimittäin kuitenkaan tule näitä aiheita tosissani tutkimaan.
Klassinen mieltäni kutkuttava kysymys on jo pitkään ollut, miten sosioekonomiset taustamuuttujat vaikuttavat siihen, millaisen sukunimen henkilö itselleen valitsee naimisiin mennessään. Näppituntumana on, että etenkin akateemisesti koulutetut naiset suosivat yhdyssukunimiä. Toisaalta miehiä, jotka ovat ottaneet vaimonsa sukunimen, olen henkilökohtaisesti havainnoinut vain akateemisesti kouluttautuneissa. Onko näissä näppituntumissa perää? Käyttävätkö koulutetummat ihmiset populaatiotasolla enemmän hyödyksi lain tarjoamia mahdollisuuksia erilaisista nimivaihtoehdoista? Tai toisin päin kysyttynä, ovatko työväenluokkaiset ihmiset konservatiivisempia sukunimivalinnoissaan?
Toinen sosioekonomisiin taustamuuttujiin liittyvä on kysymys lapsen nimen valitsemisesta. Se nyt on selvää, että etunimimuoti muuttuu ajan saatossa. Mutta jakautuuko tässäkin muoti vanhempien koulutustason mukaan? Voiko lapsen nimen J-alkuisuudesta päätellä vanhempien työväenluokkaisuuden? Ovatko isovanhempien aikaiset nimet lapsella merkki vanhempien akateemisuudesta? Onko kaikilla taiteilijoiden lapsilla jokin hämärä, kotikutoinen nimi?
Kolmas tutkimusaihe vie suoraan internetmaailman ytimeen. Netissä ihmiset joutuvat tämän tästä valitsemaan itselleen nimimerkkejä eli aliaksia. Netti onkin pullollaan kaikkia sellaisia merkkiyhdistelmiä, jotka eivät sellaisenaan ole mitään oikeita sanoja tai nimiä, vaan enemmän tai vähemmän systemaattisia muunnelmia sanoista, nimistä ja populaarikulttuurin käsitteistä. Mutta millaista tämä nimenmuodostuksen itseohjautuminen on luonteeltaan? Mitä kaikkea pelkän aliaksen perusteella voi päätellä henkilöstä, joka on aliaksen itselleen valinnut? Voiko siitä päätellä sukupuolen? Iän? Koulutustason? Kulttuuritaustan? Asia olisi esim. kyselytutkimuksella selvitettävissä.
No joo, tässä näin alkuunsa muutama. Ehkä joku on näitä jo tutkinutkin, taustatutkimukseni on tässä tapauksessa vähän juosten kustua eli en tehnyt alkeellisintakaan esiselvitystä. Saatan palata asiaan myöhemmin, jos uutta tietoa minulle saakka kantautuu.
Vaan kyllä näin jälkeenpäin tulee useinkin mieleen hyviä nimistöntutkimuksellisia aiheita. Annan tässä pari esimerkkiä henkilönnimitutkimuksen aiheista. Näitä tutkimusaiheita saa minun puolestani ihan vapaasti soveltaa. Itse en nimittäin kuitenkaan tule näitä aiheita tosissani tutkimaan.
Klassinen mieltäni kutkuttava kysymys on jo pitkään ollut, miten sosioekonomiset taustamuuttujat vaikuttavat siihen, millaisen sukunimen henkilö itselleen valitsee naimisiin mennessään. Näppituntumana on, että etenkin akateemisesti koulutetut naiset suosivat yhdyssukunimiä. Toisaalta miehiä, jotka ovat ottaneet vaimonsa sukunimen, olen henkilökohtaisesti havainnoinut vain akateemisesti kouluttautuneissa. Onko näissä näppituntumissa perää? Käyttävätkö koulutetummat ihmiset populaatiotasolla enemmän hyödyksi lain tarjoamia mahdollisuuksia erilaisista nimivaihtoehdoista? Tai toisin päin kysyttynä, ovatko työväenluokkaiset ihmiset konservatiivisempia sukunimivalinnoissaan?
Toinen sosioekonomisiin taustamuuttujiin liittyvä on kysymys lapsen nimen valitsemisesta. Se nyt on selvää, että etunimimuoti muuttuu ajan saatossa. Mutta jakautuuko tässäkin muoti vanhempien koulutustason mukaan? Voiko lapsen nimen J-alkuisuudesta päätellä vanhempien työväenluokkaisuuden? Ovatko isovanhempien aikaiset nimet lapsella merkki vanhempien akateemisuudesta? Onko kaikilla taiteilijoiden lapsilla jokin hämärä, kotikutoinen nimi?
Kolmas tutkimusaihe vie suoraan internetmaailman ytimeen. Netissä ihmiset joutuvat tämän tästä valitsemaan itselleen nimimerkkejä eli aliaksia. Netti onkin pullollaan kaikkia sellaisia merkkiyhdistelmiä, jotka eivät sellaisenaan ole mitään oikeita sanoja tai nimiä, vaan enemmän tai vähemmän systemaattisia muunnelmia sanoista, nimistä ja populaarikulttuurin käsitteistä. Mutta millaista tämä nimenmuodostuksen itseohjautuminen on luonteeltaan? Mitä kaikkea pelkän aliaksen perusteella voi päätellä henkilöstä, joka on aliaksen itselleen valinnut? Voiko siitä päätellä sukupuolen? Iän? Koulutustason? Kulttuuritaustan? Asia olisi esim. kyselytutkimuksella selvitettävissä.
No joo, tässä näin alkuunsa muutama. Ehkä joku on näitä jo tutkinutkin, taustatutkimukseni on tässä tapauksessa vähän juosten kustua eli en tehnyt alkeellisintakaan esiselvitystä. Saatan palata asiaan myöhemmin, jos uutta tietoa minulle saakka kantautuu.
Kätevä saunaolutkaappi
Tekeekö mieli saunakaljaa, mutta et kehtaa lasten nähden kuskata olutta saunaan? Ei hätää! Ongelma voidaan ottaa uuden saunan suunnittelussa huomioon. Myös jo valmiit saunat voivat tarjota ratkaisun, kuten kuvassammekin. (Kuvan tilanne on lavastettu. Lavasteisiin ei valitettavasti löytynyt kuin jo tyhjennettyjä tölkkejä.)
Saunamme ilmanvaihtohormi, joka siis tämän luukun takaa johtaa suoraan ulkoilmaan, on melko passeli olutkaappi. Kuvan hormissa on tosin se ongelma, että siihen mahtuu vain yksi tölkki. Etenkin uutta saunaa suunnitellessa kannattaakin ottaa tämä huomioon ja asentaa riittävän väljä hormi.
Hommahan toimii niin, että jo saunaa lämmittäessäsi viet oluet ilmanvaihtohormiin. Voit sulkea luukun lämmityksen ajaksi, jolloin tölkit eivät jää lasten näkyville. Syksystä kevääseen, kun ulkona on viileää, olut myös pysyy kätevästi viileänä. Ja sitten kun saunot — aah! Lapsethan eivät tunnetusti löylyhuoneessa pitkään viihdy, joten nautiskele rauhassa.
Saunamme ilmanvaihtohormi, joka siis tämän luukun takaa johtaa suoraan ulkoilmaan, on melko passeli olutkaappi. Kuvan hormissa on tosin se ongelma, että siihen mahtuu vain yksi tölkki. Etenkin uutta saunaa suunnitellessa kannattaakin ottaa tämä huomioon ja asentaa riittävän väljä hormi.
Hommahan toimii niin, että jo saunaa lämmittäessäsi viet oluet ilmanvaihtohormiin. Voit sulkea luukun lämmityksen ajaksi, jolloin tölkit eivät jää lasten näkyville. Syksystä kevääseen, kun ulkona on viileää, olut myös pysyy kätevästi viileänä. Ja sitten kun saunot — aah! Lapsethan eivät tunnetusti löylyhuoneessa pitkään viihdy, joten nautiskele rauhassa.
keskiviikko 6. helmikuuta 2008
Maailman pienin ynnäyskonemuseo
Olen jo pitkään ajatellut, että perustaisin museon. Maailman pienimmän ynnäyskonemuseon. Sillä harrastuksia pitää olla! Ja minä kerään ynnäyskoneita. Suotta minä niitä vain itselleni kerään, toki muillakin pitää olla oikeus nauttia näistä varhaisen tietotekniikan mestariteoksista. Koska koneita kertyy hitaaseen tahtiin, olisi museoni taatusti maailman pienin alallaan. Jos yksin tälle alalle omistautuneita museoita maailmassa nyt edes on.
Jaa mikä ynnäyskone? Sanaahan ei suomessa käytetä, esim. kuukkeli ei tuo yhtään osumaa (siis ennen tätä artikkelia). Yleisesti puhutaan vain laskukoneista tai tarkemmin yhteenlaskukoneista, sillä juuri muuta kuin yhteenlaskua näillä koneilla ei sellaisenaan voi tehdä. Koska kyse on vanhoista mekaanisista vehkeistä, vanhahtava yhteenlaskua tarkoittava sana ynnäys sopii mielestäni hyvin koneiden nimeen.
Minun ynnäyskonekokoelmaani siis kuuluu sellaisia mekaanisia laskukoneita, jotka toimivat lihasvoimalla. No, pannaan tähän ihan kuva niistä.
Varsinaiset ynnäyskoneet ovat tuossa alarivissä. Kaikki on löydetty oman maakunnan kirpputoreilta. Voisikin siis sanoa, että museoni on erikoistunut vain tällä alueella pyöriviin vehkeisiin.
Ensimmäinen vasemmalta on Precisa 108-10, sarjanumero DE 5302. Kone on valmistettu Länsi-Saksassa, ja näitä malleja on valmistettu vuodesta 1962 alkaen. Oman koneeni pohjassa on paikallisen konttorikoneliikkeen huoltotarra. Tarrassa on kolme merkintää, ensimmäinen päivätty 14.4.1973 ja viimeinen 14.4.1975. Itse ostin koneen paikallisesta Kontista.
Keskellä on Rich. Müller A/S:n Kööpenhaminassa valmistama vehje. Koneessa lukee "Dacometer 5", sarjanumero on 2612, joten se on valmistettu myöhemmin kuin tämä kappale, kuitenkin tiettävästi joskus vuosien 1947 ja 1949 välisenä aikana. Tässä dakometrissä on erikoisuutena se, että siinä on vain numerot yhdestä viiteen. Numerot kuudesta yhdeksään pitää sitten kikkailla eri tavalla. Aina, kun näppäintä painaa, kone laskee painalluksen yhteen siihen, mikä jo näytössä näkyy. Nollaaminen tapahtuu vivusta näytön vieressä. Kuvan vehje on aika pölyinen. Se oli toki pölyinen jo ostettaessa Öllölän kissakirppikseltä pari vuotta sitten, mutta nuo pölyt ovat tulleet ihan nykyisessä sijoituspaikassa.
Oikealla on museoni helmi, Burroughs Adding Machine Corporationin valmistama "kannettava" ynnäyskone. Kone on tosiaan kotoisin Yhdysvalloista, ja sen sarjanumero on A289302. Niin, kannettava tuo on nimeltään, mutta ei tuollaista päälle kymmenkiloista jötikkää ehkä ihan taskussa kannattaisi kuljettaa. Olen alustavasti selvitellyt koneen valmistusaikaa, mutta se voi oikeastaan olla mikä tahansa vuodesta 1925 aina 1960-luvulle saakka. Kone on täysin toimiva ja löytyi paikalliselta Fidan lähetystorilta.
Kuvassa ylärivillä on vielä pari vehjettä, ne ovat vaarivainaani jäämistöä ja kuuluvat museoni laajennettuihin kokoelmiin. Vasemmalla on Precisan sähkökäyttöinen laskukone mallia 164-12. Kone on valmistettu Sveitsissä. Se näyttää ehkä jopa hieman vanhemmalta kuin alarivin käsikäyttöinen kone. Kun sain tämän koneen, se oli vielä täysin toimintakuntoinen. Annoin silloin nelivuotiaan poikani vähän aikaa leikkiä sillä — ja kas: kone meni oikosulkuun! Nyt, kun panee virran päälle, se vain ruksuttaa tyhjää. En ole onnistunut korjaamaan vikaa. Käsikäyttöisten huoltaminen vaikuttaa asteen helpommalta.
Ylhäällä oikealla on melko tavanomaisen näköinen Adler-kirjoituskone. Kelkka ei tahdo pysyä paikallaan, vaan luiskahtaa pienestäkin tärähdyksestä vasempaan reunaan niin että jysähtää. Tästä syystä kone on oikeastaan käyttökelvoton, enkä ole jaksanut yrittää korjata sitä. Sillä mihin minä sitä tarvitsisinkaan? Sekä tämä Adler että sen vieressä lojuva Precisa on ostettu uusina Porvoosta ehkä joskus 1960-luvulla. Ne ovat olleet vaarini rakennusliikkeessä ihan oikeassa käytössä.
Niin joo, museoni on auki tilauksesta. Tervetuloa!
Jaa mikä ynnäyskone? Sanaahan ei suomessa käytetä, esim. kuukkeli ei tuo yhtään osumaa (siis ennen tätä artikkelia). Yleisesti puhutaan vain laskukoneista tai tarkemmin yhteenlaskukoneista, sillä juuri muuta kuin yhteenlaskua näillä koneilla ei sellaisenaan voi tehdä. Koska kyse on vanhoista mekaanisista vehkeistä, vanhahtava yhteenlaskua tarkoittava sana ynnäys sopii mielestäni hyvin koneiden nimeen.
Minun ynnäyskonekokoelmaani siis kuuluu sellaisia mekaanisia laskukoneita, jotka toimivat lihasvoimalla. No, pannaan tähän ihan kuva niistä.
Varsinaiset ynnäyskoneet ovat tuossa alarivissä. Kaikki on löydetty oman maakunnan kirpputoreilta. Voisikin siis sanoa, että museoni on erikoistunut vain tällä alueella pyöriviin vehkeisiin.
Ensimmäinen vasemmalta on Precisa 108-10, sarjanumero DE 5302. Kone on valmistettu Länsi-Saksassa, ja näitä malleja on valmistettu vuodesta 1962 alkaen. Oman koneeni pohjassa on paikallisen konttorikoneliikkeen huoltotarra. Tarrassa on kolme merkintää, ensimmäinen päivätty 14.4.1973 ja viimeinen 14.4.1975. Itse ostin koneen paikallisesta Kontista.
Keskellä on Rich. Müller A/S:n Kööpenhaminassa valmistama vehje. Koneessa lukee "Dacometer 5", sarjanumero on 2612, joten se on valmistettu myöhemmin kuin tämä kappale, kuitenkin tiettävästi joskus vuosien 1947 ja 1949 välisenä aikana. Tässä dakometrissä on erikoisuutena se, että siinä on vain numerot yhdestä viiteen. Numerot kuudesta yhdeksään pitää sitten kikkailla eri tavalla. Aina, kun näppäintä painaa, kone laskee painalluksen yhteen siihen, mikä jo näytössä näkyy. Nollaaminen tapahtuu vivusta näytön vieressä. Kuvan vehje on aika pölyinen. Se oli toki pölyinen jo ostettaessa Öllölän kissakirppikseltä pari vuotta sitten, mutta nuo pölyt ovat tulleet ihan nykyisessä sijoituspaikassa.
Oikealla on museoni helmi, Burroughs Adding Machine Corporationin valmistama "kannettava" ynnäyskone. Kone on tosiaan kotoisin Yhdysvalloista, ja sen sarjanumero on A289302. Niin, kannettava tuo on nimeltään, mutta ei tuollaista päälle kymmenkiloista jötikkää ehkä ihan taskussa kannattaisi kuljettaa. Olen alustavasti selvitellyt koneen valmistusaikaa, mutta se voi oikeastaan olla mikä tahansa vuodesta 1925 aina 1960-luvulle saakka. Kone on täysin toimiva ja löytyi paikalliselta Fidan lähetystorilta.
Kuvassa ylärivillä on vielä pari vehjettä, ne ovat vaarivainaani jäämistöä ja kuuluvat museoni laajennettuihin kokoelmiin. Vasemmalla on Precisan sähkökäyttöinen laskukone mallia 164-12. Kone on valmistettu Sveitsissä. Se näyttää ehkä jopa hieman vanhemmalta kuin alarivin käsikäyttöinen kone. Kun sain tämän koneen, se oli vielä täysin toimintakuntoinen. Annoin silloin nelivuotiaan poikani vähän aikaa leikkiä sillä — ja kas: kone meni oikosulkuun! Nyt, kun panee virran päälle, se vain ruksuttaa tyhjää. En ole onnistunut korjaamaan vikaa. Käsikäyttöisten huoltaminen vaikuttaa asteen helpommalta.
Ylhäällä oikealla on melko tavanomaisen näköinen Adler-kirjoituskone. Kelkka ei tahdo pysyä paikallaan, vaan luiskahtaa pienestäkin tärähdyksestä vasempaan reunaan niin että jysähtää. Tästä syystä kone on oikeastaan käyttökelvoton, enkä ole jaksanut yrittää korjata sitä. Sillä mihin minä sitä tarvitsisinkaan? Sekä tämä Adler että sen vieressä lojuva Precisa on ostettu uusina Porvoosta ehkä joskus 1960-luvulla. Ne ovat olleet vaarini rakennusliikkeessä ihan oikeassa käytössä.
Niin joo, museoni on auki tilauksesta. Tervetuloa!
tiistai 5. helmikuuta 2008
10 x arki sujuvammaksi
Tarjosin tätä juttua Yhteishyvään, mutta eivät turjakkeet suostuneet julkaisemaan. Olikohan tämä liian lyhyt sinne?
1. Säilytä yöpöydän laatikossa taskumatillista terävää. Ota aamulla naukku ennen kuin nouset kuuntelemaan lasten tappelua ja kitinää siitä, miten tylsältä aamupuuro maistuu. Jos nouseminen tuntuu erityisen vaikealta, ota isompi naukku.
2. Saat itsellesi kätevästi tunnin tai pari omaa aikaa, kun istutat lapset television ääreen katsomaan lastenohjelmia. Jos TV:stä ei tule tarpeeksi lastenohjelmia, näytä videoita.
3. Ahdistaako? Onko huono olo? Lohduttaudu sillä, että jollakulla menee taatusti vielä huonommin kuin sinulla. Esimerkiksi lapsillasi, jotka vain vinkuvat turhautuneina aamusta iltaan.
4. Jos kiukuttelevien ja velttoilevien lasten pukeminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta, voit harjoitella siinä tarvittavia taitoja työntämällä hammastahnaa takaisin tuubiin.
5. Älä koskaan kursaile, ota kaikki mitä tarjotaan. Saat enemmän, ja asiatkin sujuvat joutuisammin. Jonkun on oltava ensimmäinen, jonkun on avattava tulppa. Ole sinä se.
6. Vuorottele puolisosi kanssa kaikessa. Kumpi saa nukkua vartin pidempään aamulla. Kumpi tekee minkäkin kotityön tällä kertaa. Kumpi on päällä ja kumpi alla. Kun vuorotteluperiaate on sovittu etukäteen, työnjako sujuu kuin itsestään ja ilman kitkaa, eikä erilaisia tehtäviä tarvitse yrittää arvottaa suhteessa toisiinsa.
7. Jos joudut jatkuvasti tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, joita et voi sietää, korjaa tilanne. Sano vain asiat suoraan niin kuin ne ovat äläkä kaihda omien, jyrkkienkään mielipiteiden kertomista. Jos sietämättömät ihmiset eivät tästä pidä, saat jatkossa olla heiltä rauhassa. Jos taas he pitävät siitä, muuttuu suhteennekin paremmaksi, etkä enää haluakaan välttää heidän seuraansa.
8. Tyhjä jääkaappi hankaloittaa arkea. Muista käydä välillä ruokakaupassa. Vilauta samalla bonuskorttia kassalla.
9. Opettele sanomaan ei. Jos sinulle tuodaan töissä lisätehtäviä — ei! Jos sinua pyydetään puulaakijengiin — ei! Jos pomo kysyy, onko töissä jotain ongelmia — ei! Ei! EI!
10. Älä turhaan sijaa vuodettasi tai avaa makuuhuoneen verhoja aamulla. Nukkumaanmeno käy paljon sujuvammin, kun peitto on jo vedetty syrjään ja verhot ovat jo kiinni.
— — —
Loppuun pari lainausta oikeasta Yhteishyvässä julkaistusta artikkelista (2/08, s. 24–25):
"Havaitse aikavarkaat: ei-toivotut puhelinkeskustelut, hyödytön internet-surffailu, laiskottelun aiheuttama viivästys, small talk puolituttujen kanssa, epäselvät tavoitteet ja ohjeet — ja hankkiudu niistä eroon."
"Hyödynnä odotteluaika. — — hoida ystävyyssuhteet kuntoon puhelimessa odottaessasi lasta harrastuksesta."
Siis voi jestamandeera! Mihin se elämä sitten muka pitää käyttää, ellei esim. laiskotteluun ja ystävyyssuhteisiin? Pyh! Hankkiudu niistä eroon. (Tulinkohan korostaneeksi tuota vähän liikaa...)
1. Säilytä yöpöydän laatikossa taskumatillista terävää. Ota aamulla naukku ennen kuin nouset kuuntelemaan lasten tappelua ja kitinää siitä, miten tylsältä aamupuuro maistuu. Jos nouseminen tuntuu erityisen vaikealta, ota isompi naukku.
2. Saat itsellesi kätevästi tunnin tai pari omaa aikaa, kun istutat lapset television ääreen katsomaan lastenohjelmia. Jos TV:stä ei tule tarpeeksi lastenohjelmia, näytä videoita.
3. Ahdistaako? Onko huono olo? Lohduttaudu sillä, että jollakulla menee taatusti vielä huonommin kuin sinulla. Esimerkiksi lapsillasi, jotka vain vinkuvat turhautuneina aamusta iltaan.
4. Jos kiukuttelevien ja velttoilevien lasten pukeminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta, voit harjoitella siinä tarvittavia taitoja työntämällä hammastahnaa takaisin tuubiin.
5. Älä koskaan kursaile, ota kaikki mitä tarjotaan. Saat enemmän, ja asiatkin sujuvat joutuisammin. Jonkun on oltava ensimmäinen, jonkun on avattava tulppa. Ole sinä se.
6. Vuorottele puolisosi kanssa kaikessa. Kumpi saa nukkua vartin pidempään aamulla. Kumpi tekee minkäkin kotityön tällä kertaa. Kumpi on päällä ja kumpi alla. Kun vuorotteluperiaate on sovittu etukäteen, työnjako sujuu kuin itsestään ja ilman kitkaa, eikä erilaisia tehtäviä tarvitse yrittää arvottaa suhteessa toisiinsa.
7. Jos joudut jatkuvasti tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, joita et voi sietää, korjaa tilanne. Sano vain asiat suoraan niin kuin ne ovat äläkä kaihda omien, jyrkkienkään mielipiteiden kertomista. Jos sietämättömät ihmiset eivät tästä pidä, saat jatkossa olla heiltä rauhassa. Jos taas he pitävät siitä, muuttuu suhteennekin paremmaksi, etkä enää haluakaan välttää heidän seuraansa.
8. Tyhjä jääkaappi hankaloittaa arkea. Muista käydä välillä ruokakaupassa. Vilauta samalla bonuskorttia kassalla.
9. Opettele sanomaan ei. Jos sinulle tuodaan töissä lisätehtäviä — ei! Jos sinua pyydetään puulaakijengiin — ei! Jos pomo kysyy, onko töissä jotain ongelmia — ei! Ei! EI!
10. Älä turhaan sijaa vuodettasi tai avaa makuuhuoneen verhoja aamulla. Nukkumaanmeno käy paljon sujuvammin, kun peitto on jo vedetty syrjään ja verhot ovat jo kiinni.
— — —
Loppuun pari lainausta oikeasta Yhteishyvässä julkaistusta artikkelista (2/08, s. 24–25):
"Havaitse aikavarkaat: ei-toivotut puhelinkeskustelut, hyödytön internet-surffailu, laiskottelun aiheuttama viivästys, small talk puolituttujen kanssa, epäselvät tavoitteet ja ohjeet — ja hankkiudu niistä eroon."
"Hyödynnä odotteluaika. — — hoida ystävyyssuhteet kuntoon puhelimessa odottaessasi lasta harrastuksesta."
Siis voi jestamandeera! Mihin se elämä sitten muka pitää käyttää, ellei esim. laiskotteluun ja ystävyyssuhteisiin? Pyh! Hankkiudu niistä eroon. (Tulinkohan korostaneeksi tuota vähän liikaa...)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)