Niin siinä sitten kävi, että eilen tuli tuo vauva kotiin. Tuo vielä toistaiseksi nimetön kolmas pentu. Hankalaa kyllä, ettei sillä mitään kutsumanimeä ole, kun ei sitä voi vielä edes puhutella. No jaa, eiköhän sen joskus keksi. Ai niin, joku voi olla kiinnostunut sellaisesta sivuseikasta, että kyseessä on tyttö.
Jotenkin ajatuksena oli, että kirjoittaisin tähän jotain tuoreehkoja tuntemuksia. Mutta en minä tiedä, ei minulla ole oikeastaan kirjoitettavaa. Tuo vain syö ja nukkuu, eikä se syöminenkään minun hoidettavissani ole. Ehkä tämä on sitten sitä rutinoitumista, kun ei osaa oikein hermoilla mistään asiaan liittyvästä.
Palaan sitten asiaan, jos jotain mielenkiintoisempia ajatuksia herää. Ehkä niiden heräämistä ehkäisee sekin, että tähän aikaan illasta olen jo vähän väsynyt. Tosiaan, univelkaa olen osannut kerryttää jo ennenkin, että ei tuo vauva pysty vaikuttamaan siihenkään!
Jos joku muuten osaa yhdistää tuon otsikon siihen yhteen Nuoren seurakunnan veisukirjassa ainakin joskus 90-luvulla olleeseen lauluun, niin hän yhdistää aivan oikein. Sillä laululla nyt ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, ja mielialanikin on vaihteeksi aivan päinvastainen kuin ko. tsipaleessa. Jos jostain pitäisi masentua, niin vaikka siitä, että sosiaalinen verkostoitumiseni netissä on aivan olematonta: kukaan ei ole vielä facebookissakaan onnitellut minua tapahtuneesta, vaikka kaikkia muita kyllä kaikki aina ovat onnittelemassa. Mutta väliäkö silläkään.
tiistai 24. helmikuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)