Ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa

Pari hajanaista havaintoa vain.

Tuli tuossa vaimon kanssa ohimennen puhetta politiikasta, kun hän sattui huomaamaan viime päivinä virinneen kiinnostukseni nettisensuurin vastustamiseen. Niin, minulla tosiaan on poliittista taustaa. Tiedän, että politiikka voi viedä mennessään niin, että muulle elämälle ei jää sijaa.

Vaimo tähän, että politiikkaa ei ilmeisesti voi tehdä vain järjellistä määrää. Kuulemma kaikki politiikassa ja aktivismissa mukana olevat ihmiset, jotka hän tuntee, suhtautuvat asiaan uskonnollisen hurmoksen tavoin ja ovat ajautuneet kokonaan politiikan lumoihin.

Mutta niinhän se asia taitaa ollakin. Miksi ihmiset ovat politiikassa? Esimerkiksi siksi, että he kuvittelevat saavansa sitä kautta ystäviä. Niin kuvittelin minäkin. He kuvittelevat, että voivat vaikuttaa johonkin. Niin kuvittelin minäkin. He kuvittelevat olevansa menestyksekkäitä, kun kaikki kaverit taputtelevat selkään. Niin kuvittelin minäkin.

Paskat, ei se näin ole. Tämä on pelkkää lumoa, sen huomaa kyllä aikanaan, jos pysähtyy sitä tarkastelemaan. Okei, jotakuta voi onnistaa ja voi päästä vaikka ministeriksi asti, mutta huipulla on ahdasta. Ystäviä? Pyh, he ovat kiinnostuneita sinusta vain siksi, kun sinä teet politiikkaa ja heidän ei sen vuoksi tarvitse tehdä sitä ihan niin paljon. Menestystä? Joo, omassa kaveripiirissä. Oman puolueen ulkopuolella kukaan ei huomaa mitään. Vaikutusvaltaa? Vain unissasi. Mutta lumo on aina olemassa, ja tämä lumo vetää ihmiset politiikkaan ja vie heidät kokonaan.

Toinen hajanainen havainto tulee tiedeyhteisöstä. Opiskeluaikana kävi hyvin selväksi se, että Wikipediaan viittaaminen tieteellisessä tekstissä ei ole suotavaa. Yleisesti luullaan perustelun tälle olevan sen, että Wikipediaa vapaana tietosanakirjana pääsee muokkaamaan kuka tahansa eikä tietojen oikeellisuudesta näin ollen voi olla takeita. On se tavallaan näinkin, mutta kyllä sitä tieteellisenäkin tekstinä julkaistaan paljon sellaista, jonka tietojen oikeellisuudesta ei voi olla takeita. Parhaimmillaankin on kyse vertaisarvioinnista, jossa kaksi saman alan tutkijaa arvioi tekstin. Pahimmillaan kukaan ei arvioi tekstiä etukäteen, paitsi kirjoittaja. (Sitä paitsi tiedän kokemuksesta, että myös vertaisarvioinnista pääsee läpi sellaista diibadaabaa, että sen oikeellisuudesta ei ole takeita.)

Asiaa pidempään mietittyäni olen päätynyt siihen, että syy Wikipedian karsastamiseen tiedeyhteisöissä on tunnustuksen antamisen vaikeus. Kyllä, tiedeyhteisössäkin on nokkimisjärjestys, joka pelaa ystävien, menestyksen ja vaikutusvallan voimin. Ne, joihin viitataan paljon, nousevat tämän viittaamisen myötä nokkimishierarkiassa ylemmäs, auktoriteettien asemaan. Ja däts it! Wikipediaan viittaaminen on huonoa siksi, että siitä ei tule kunniaa kenellekään, sillä eihän Wikipedian artikkeleista voi kiittää ketään tiettyä henkilöä. Sellainen viittaus on ihan joutava, senkin tilan tieteellisessä tekstissä, jossa pitää välttää joutokäyntiä, voisi käyttää viittaamaan johonkin tiedettyyn nimeen!

Luomugenuiinit

Ajattelin tässä ohimennen, että jos sittenkin vaihtaisin alaa. Voisin ruveta vaikka turkistuottajaksi. Tekisin tällä tavalla tilit selviksi menneisyyteni kanssa: siirtyisin turkisten vastustamisesta voittajien puolelle.

Kasvattaisin genuiineja luonnonmukaisin menetelmin ja myisin genuiiniturkiksia hyvään hintaan. Ja siihen asti, kunnes genuiiniviljelmäni alkaisivat tuottaa satoa, elelisin herroiksi maataloustuilla. Myöntääköhän EU genuiininkasvattajille hyvätkin tuet?

Internet-sensuuria ei pidä hyväksyä

Epäonnistuneesta lapsipornon suodattamisesta syntynyt sananvapausskandaali vaatii toimimaan. Kun sananvapausaktivisti Matti Nikki nosti konkreettisesti esille KRP:n ylläpitämän suodatuslistan puutteet, myös hänet sensuroitiin. Kun tämä sensuuri ja se, että poliisi ylitti toimivaltansa, nousi yhä suurempaan tietoisuuteen, mitä tekivät poliisi ja poliitikot? Eivät ainakaan korjanneet virheitä tai pyytäneet anteeksi — ei, he osoittivat täydellistä välinpitämättömyyttä ja asiantuntemattomuutta sekoittamalla monia itsestäänselviä asioita keskenään. Kaikki pakenevat omaa vastuutaan ja käskevät kääntymään toisen tahon puoleen.

Skandaali on nyt henkilöitynyt jättisammakoita suustaan päästelevään viestintäministeri Suvi Lindéniin, jonka eroa vaatii jo yli 11000 suomalaista. Nettisensuuria vastaan masinoidaan suurmielenosoitusta Helsinkiin ensi viikon tiistaille.

Kaikki eivät kuitenkaan pääse Helsinkiin, mutta sananvapaus on tärkeää kaikkialla. Olisiko aika rykäistä jonkinlaisia, ehkä pienimuotoisiakin tukimielenosoituksia eri puolilla Suomea? Jos puheliaita paikallisaktiiveja ei ole, niin aina voi järjestää hiljaisen mielenosoituksen teipit suun edessä.

Mikäli tämä ennen kaikkea verkkoyhteisöissä liikkuva kohu on joltain uutispimennon vuoksi jäänyt vähemmälle huomiolle, nämä linkit auttanevat pääsemään asiasta jyvälle.
http://www.miiro.com/b/eisensuurille.png
http://hän.fi/SMF/index.php?topic=40
http://lapsiporno.info.nyud.net/
http://joensuu.facebook.com/event.php?eid=8612724172&ref=mf
http://joensuu.facebook.com/group.php?gid=8852821644&ref=mf

JA MUISTAKAA! Sananvapaus ei ole lapsipornoasia. Toimikaamme lasten hyväksi niin, että varmistamme heille mahdollisuuden käyttää internetiä vapaasti ja vapaana sensuurista myös tulevaisuudessa.

Erittäin hieno suomalainen nettisaastasuodatin

Sanontaperinteemme väkivaltaisuudesta

Tuli tuossa saunassa juolahtaneeksi mieleen, että sanonta "nuorna vitsa väännettävä" on varsin yleinen. Ja siksi se ihmetytti, kun sanonnallahan on selvästi hyvin väkivaltainen ja laiton viesti. Että tällaista viestiä ihmiset vain viljelevät!

Ennen vanhaan oli tapana, että lapsen tehtyä jotain tuhmaa (käytännössä siis jotain, mitä vanhemmat mielivallassaan eivät voineet hyväksyä) käskettiin lapsen hakea pusikosta vitsa, jolla vanhempi sitten antoi lapselleen piiskaa. Sanonnalla "nuorna vitsa väännettävä" ilmeisesti halutaan viestittää, että ihmiselle on hyväksi saada nuorena paljon vitsaa, jotta oppii elämään (saatana!) vanhempiaan ja esivaltaa kunnioittaen. Jotta nuoresta kasvaa suoraselkäinen ja yhteiskuntakelpoinen.

Mutta kun esitin tällaisen tulkinnan vaimolleni, hän kertoikin heti, että arvelee sanonnalla olevan toisen taustan. Nimittäin sen, että vitsat kannattaa taittaa nuorista oksista, koska nuoret oksat ovat taipuisampia.

Niin tosiaan, voihan tämä toinenkin tulkinta olla se oikeampi, josta sanonta alun perin on lähtenyt liikkeelle. Tai vielä parempaa, sanonnan taustalla voi olla kumpikin näistä merkityksistä. Nuorelle sanotaan, että hänelle tekee vain hyvää hakea itse vitsansa, mutta samalla annetaan käytännöllinen vinkki, että kannattaa taittaa vitsa nuoresta oksasta! Elämä on joskus inhorealistista.

Vaan mikä on sinun arvelusi asiasta?

Uskaltaako tässä lapsiinsa enää koskea?!

Viime päivien kuohuttavin puheenaihe netissä on ollut keskusrikospoliisin mielivaltaisesti harjoittama internetsivuille pääsyn esto. Valtamedia on aiheesta vaiennut, ikään kuin tärkeämpiä asioita olisi esim. sukupuolivietin ilmeneminen eduskunnan käytävillä (kai siellä nyt muitakin kuin kastroituja seniilejä on?). Mutta juuri tästä asiasta pitäisi tiedotusvälineiden olla tosissaan huolestuneita. Nimittäin on käynyt niin, että lapsipornon sensuroimisen varjolla on KRP päättänyt sensuroida jopa sellaisia sivuja, joilla ei ole mitään laitonta materiaalia. Ja tosiaan, kun tämä kaikki tapahtuu lastensuojelun nimissä, kaikki menee läpi. Sillä tottahan me tässä armaassa maassamme haluamme vain lapsillemme parasta!

On ikään kuin olemassa jonkinlainen konsensus siitä, että lapsia pitää suojella kaikelta, ja että tätä suojelua — harjoittaa sitä sitten mikä taho tahansa — ei pidä edes yrittää kritisoida, muuten leimautuu pahimman sortin kriminaaliksi. Tiedotusvälineetkin ovat kuin hampaattomia lampaita eivätkä uskalla puolikkaalla sanalla vihjaista, että lastensuojelun nimissä joskus saattaa jopa mopo karata käsistä. (Lisätään tähän väliin nyt sellainen disklaimeri, että en hyväksy lasta vahingoittavaa seksuaalista kanssakäymistä lasten kanssa, ja minua on tämän kirjoituksen perusteella turha yrittää leimata jonkin sortin jammusedäksi. Kuitenkin siellä jonkun moraaliltaan niin saatanan puhtaan lukijan mielessä jo kuohuu tällainenkin ajatus.) Ja tämä ylenmääräinen lastensuojelu, josta ei saa edes keskustella, tekee vanhempana olemisesta vaikeaa.

Lapsen ruumiillinen kurittaminen on jo ikiaikainen keskustelunaihe ja sellaisenaan laissa täysin kielletty. Ja koska se on täysin kiellettyä, ei keskusteluun juurikaan saada kunnon pontta — uhkaahan kurituksen hyväksyjää rikosepäily, jos hänellä sattuu olemaan omia lapsia. Mutta asian ehdottomasta kieltämisestä tekee hankalan se, missä kulkee hyväksyttävän raja. Kuinka voimakas lapsen koskettaminen on sallittua, ennen kuin siitä tulee ruumiillista kurittamista? Jos pidän lasta kädestä, se on okei. Mutta jos pidän lasta kädestä niin tiukasti, että lasta sattuu, se on kurittamista. Vaikka tällä tiukalla kiinnipitämisellä estäisin raivokohtauksen saanutta lasta vahingoittamasta itseään tai muita. Parempi, että ei koske lapseensa ollenkaan, antaa sen vain teloa itsensä nopeasti hengiltä, niin ei tarvitse enää tällaisia laillisuuskysymyksiä pohtia. Mutta silloin saakin melko varmasti syytteen heitteillepanosta ja kuolemantuottamuksesta. (Lisätään tähän väliin toinen disklaimeri, että en hyväksy sellaista lapsen ruumiillista kuritusta, jota tehdään vain kurituksen vuoksi, eikä estämään vielä suurempaa vahinkoa lapselle tai ympäristölle.)

No, onneksi voi ruumiillisen kurittamisen sijaan keskittyä henkiseen väkivaltaan eli jatkuvaan nöyryyttämiseen ja lapsen persoonallisuuden murskaamiseen. Kiäh-häh-häh, siinä laillisen ja laittoman raja on vielä häilyvämpi kuin ruumiillisessa kurittamisessa, ja kun kaikki ruumiillinen on laitonta, on parempi keskittyä hienotunteiseen henkiseen nöyryyttämiseen. Niin hienotunteiseen, että sitä on mahdoton osoittaa henkiseksi väkivallaksi.

Saati sitten tämä aihe, mistä lähdin liikkeelle, lapsiporno ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Okei, sekin on laitonta, mutta ollaan nyt vähän tarkempia. Rikoslain mukaan sukupuoliyhteys alle kuusitoista vuotiaan kanssa on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, sekä sen lisäksi "koskettelu tai muu", joka "on omiaan vahingoittamaan" lapsen kehitystä. Unohdetaan nyt sukupuoliyhteys, se on niin selvä tapaus. Unohdetaan myös lapsiporno eli sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvamateriaalin hallussapito ja levitys, siinä ei mielestäni ole määrittelyongelmaa. Hankalampaa on lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä tuo lapsen kehitystä vahingoittava koskettelu ja muu.

Otetaan esimerkki. Lapsen fyysinen läsnäolo tuo vanhemmalle mielihyvää. Varmasti se tuo lapsellekin mielihyvää. Entä, jos lapsen fyysinen läsnäolo tuo vanhemmalle myös seksuaalista mielihyvää? Toisin sanoen alkaa stondata, kun pitää lasta sylissään. Entä, jos vanhempi tämän vuoksi pitää yhä useammin lapsia sylissä, onko se lasten seksuaalista hyväksikäyttöä? Lain mukaan vain, jos se on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Mistä senkin nyt tietää? Sylissäolohan tuo lapselle itselleen mielihyvää, ei kai se voi lapsen kehitystä vaarantaa? Varovainen vanhempi alkaa tietenkin vältellä lastensa koskettelua — koska hän saa niistä seksuaalista mielihyvää — jotta ei vain vahingossa tekisi mitään sellaista, mikä voisi vaarantaa lapsen kehityksen, sillä tällöin täyttyisivät rikoksen tunnusmerkit.

Rajanvedot eivät koskaan ole yksinkertaisia. Mutta kun julkisessa keskustelussa lähdetään esittämään asioita yksinkertaistetussa muodossa (ja vielä linjalla "hirtetään munista ne saatanan pervot"), ollaan tilanteessa, jossa normaalista vanhempana elämisestä tehdään vaikeampaa kuin sen tarvitsisi olla. Lapseensa ei uskalla koskea, ettei vahingossa syyllistyisi ruumiilliseen kurittamiseen (voi puristaa kättä liian kovaa) tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön (lapsi voi haluta pois sylistä, vaikka jostain muusta syystä kuin siitä, että se tuo aikuiselle seksuaalista mielihyvää).

Ja kun aikuinen alkaa vältellä lapsiinsa koskemista, jää lapsi paitsi sitä, mitä hän normaalisti kehittyäkseen tarvitsisi: fyysistä läsnäoloa. Tämä jos mikä saa lapset kasvamaan kieroon, tästä jos mistä pitäisi lastensuojelussa olla huolestuneita. Lainkuuliaisia, lapsistaan välittäviä kansalaisia on vanhemmista suurin osa. Heidän epävarmuuttaan suhteessa lapsiin koskemisessa tulisi helpottaa, ei lisätä. Ja nykyinen julkisen keskustelun nollatoleranssilinja (myös kritiikin esittämisen suhteen) on vain omiaan lisäämään vanhempien epävarmuutta.

(No niin, nyt Kustu-setä saa turpaan.)

Munat pois taikinasta

Levynkansipeli on muuten hauskempaa suomeksi. Korvaa vain ohjeissa mainitut palvelimet en.wikipedia.org vastaavilla fi.wikipedia.org-palvelimilla.