Kutsu kustannusosuuskunnan perustamiskokoukseen

Paikka: Sampolan sivurakennus, Sammonkatu 2 as. 1 (2. kerros, Pirkkalaiskirjailijoiden tilat), Tampere (karttalinkki)
Aika: lauantai 31.3.2012 kello 13

Haluatko olla perustamassa kustannusosuuskuntaa? Kirjoitatko scifiä, fantasiaa tai muuta hyvää kirjallisuutta ja haluatko saada tekstejäsi julkaistua? Vai oletko kiinnostunut toimittamaan, kuvittamaan, taittamaan tai markkinoimaan pienkustantamon painettuja ja sähköisiä kirjoja? Tule mukaan kustannustoimintaan, jossa olennaista on yhdessä tekeminen, omien töiden julkaiseminen ja reilu tulonjako.

MIKSI KANNATTAA LIITTYÄ OSUUSKUNTAAN?

Osuustoiminnallinen kustantaminen on kollektiivista kustantamista. Kun kirjoittajat omistavat kustantamon ja hallinnoivat sitä itse, he saavat päättää, mitä julkaistaan. Kaikki osuuskunnan julkaisemat teokset valitaan ja toimitetaan huolella. Kirjoittaja saa näin tuekseen sellaisia toimitus- ja markkinointipalveluita, joita omakustannuksessa ei ole. Osuuskunnan jäsenet vastaavat yhdessä kustannustoimittamisesta, joten jokainen jäsen voi osallistua toimittamiseen ja saada kokemusta toimitustyöstä. Osuuskunnassa yhdistyvät omakustantamisen matalampi julkaisukynnys ja kustantamon korkeampi laatu. Liittymällä osuuskuntaan saat helpommin omia tekstejäsi julkaistua, ja samalla tuet kotimaisen genrekirjallisuuden kustannustoimintaa.

MITÄ LIITTYMINEN MINULTA VAATII?

Osuuskunta on jäsentensä omistama, ja osuuskunnan pääoma koostuu jäsenten sijoituksista, osuusmaksuista. Jokainen jäsen on velvollinen sijoittamaan osuusmaksun suuruisen summan. Osuusmaksun suuruudesta päätetään perustamiskokouksessa, mutta esitetty summa on 400 euroa. Jos jäsen myöhemmin eroaa osuuskunnasta, hän saa sijoituksensa takaisin. Perustamisen jälkeen liittyvät jäsenet maksavat lisäksi liittymismaksun (esitys 100 euroa), mutta perustajajäsenet eivät tätä maksa. Tulemalla perustajajäseneksi pääset siis vaikuttamaan osuuskunnan sääntöihin ja käytäntöihin, lisäksi pääset mukaan pienemmällä sijoituksella.

Jokainen jäsen voi tarjoutua ehdolle osuuskunnan hallinto- ja toimitustehtäviin, eikä kenenkään velvollisuutena ole tehdä sellaisia käytännön töitä, joita hän ei halua. Kannustamme kuitenkin kaikkia jäseniä osallistumaan yhdessä tekemiseen, sillä siitä osuustoiminnassa on kyse.

LISÄTIETOJA

Linkki perustamiskokouksen asiakirjoihin ja esityksiin julkaistaan tämän kirjoituksen kommenteissa lähiaikoina, joten tarkkaile tilannetta. Lisätietoja antavat Teemu Luojola (teemu [ät] luojola.com) ja Christine Thorel (christine.thorel [ät] uta.fi). Jos haluat perustajajäseneksi mutta et pääse kokoukseen, ota yhteyttä ja kerro tilanteesta. Perustamiskirja on mahdollista allekirjoittaa myös pian kokouksen jälkeen, mutta muutoksia kokouksen päätöksiin ei tällöin voi enää tehdä.

Kutsu kustannusosuuskunnan suunnittelukokoukseen

Haluatko olla perustamassa kustannusosuuskuntaa? Kirjoitatko scifiä, fantasiaa tai muuta hyvää kirjallisuutta ja haluatko saada tekstejäsi julkaistua? Vai oletko kiinnostunut toimittamaan, kuvittamaan, taittamaan tai markkinoimaan pienkustantamon painettuja ja sähköisiä kirjoja? Tule mukaan kustannustoimintaan, jossa olennaista on yhdessä tekeminen, omien töiden julkaiseminen ja reilu tulonjako.

Kustannusosuuskunnan suunnittelukokous pidetään lauantaina 4.2. kello 16 ravintola Amarillossa, Kuninkaankatu 22-24, Tampere. Kokous on avoin kaikille kiinnostuneille. Kokouksessa käsitellään seuraavia asioita, ja kokouksen perusteella valmistellaan myöhemmin pidettävä varsinainen perustava kokous:

1. Osuuskunnan liikeidea ja liiketoimintasuunnitelma

2. Ensimmäisen vuoden vuosisuunnitelma ja budjetti

3. Hallituksen koko, päätöksentekomenetelmät ja työnjako

4. Kustannussopimusten ja tulonjakojen periaatteet

5. Osuuskunnan nimi ja kotipaikka

6. Osuuskunnan säännöt

7. Perustavan kokouksen paikka ja aika

8. Muut asiat

Jos haluat tutustua kokousta varten valmisteltuihin asiakirjoihin etukäteen, voit ladata ne tästä.

Tätä päivää paremman joulun odotusta

Tästä on hyvä lähteä joulua odottamaan. Ainakaan paljoa tämän alemmas odotukset eivät enää voi mennä. Olen tosiaan kirjoittanut viimeksi helmikuussa, mikä sekin osaltaan kertoo siitä, millä lailla kulunut vuosi on kulunut: tuntuu, ettei oikein mitään ole tapahtunut, mutta silti hetken rauhaa ei tahdo löytyä.

Mutta onhan sitä tapahtunut, yhtä ja toista. Ehkä kerron niistä toisessa kirjoituksessa, ehkä en. Tässä keskityn nyt mainitsemaan stressin- ja väsymyksensekaisen oloni kruunaavan tapahtuman.

Eilen iltapäivällä ajaessani päiväkodista kotiin kääntyi kolmion takaa eteeni taksi. En ihan ehtinyt jarruttaa, joten kontaktia otettiin. Vauriot jäivät hyvin vähäisiksi, ja kuvassa ne näkyvät pääpiirteissään kaikki. Vasemman etuvilkun lasi hajosi ja umpion muovikiinnikkeet katkesivat. Sekä ajovalo että vilkku toimivat edelleen, eli törmäys tapahtui sangen hitaassa vauhdissa. Vastapuoli myönsi syyllisyytensä ja lupasi hoitaa uuden osan.

Vähällä päästiin, mutta kyllähän tuollaisesta riittää stressiä ainakin viikon tarpeiksi. Ja saas nyt nähdä, koska uusi umpio käytännössä on paikoillaan, sillä 17 vuotta vanhaan autoon sellaisen saaminen on vähän sattumasta kiinni. Uutenakaan niitä ei taida enää saada, joten purkamojen vaihtelevaan valikoimaan lienee tyytyminen.

Audi-miehen tehoton markkinointitempaus

Audi-Kiesi on jo vanha juttu, mutta aiheeseen on vielä palattava. Kuukautta takaperin ounasteltiin koko kohun olleen suunniteltu kampanja Audin näkyvyyden lisäämiseksi ja automerkin sovinistisen äijäimagon vahvistamiseksi. Kiesin eroaminen olisi päätetty jo etukäteen, ja viimeisenä palveluksenaan vanhalle työnantajalleen hän olisi kohauttanut koko kansaa.

Palaan aiheeseen siksi, että syyskuun ensirekisteröintitilastot on nyt julkistettu. Tilastot eivät tietenkään kerro, oliko kyseessä junailtu kohu, mutta ne kertovat jotain siitä, kuinka tehokas tämä mahdollinen kampanja oli. Eivätkä ne myöskään vielä tässä vaiheessa kerro pitkäaikaisista vaikutuksista, kun käytössä on vasta yhden kuukauden seurantatiedot.

Ja tilastojen valossa Audi-miehen mainoskampanja oli — tehoton. On totta, että Audin markkinaosuus kasvoi elokuun 4,6 prosentista syyskuun 5,3 prosenttiin, mutta kyseinen muutos on aiempien kuukausien muutoksiin verrattuna aivan tavallinen. Tätä tarkastelua varten käyttämässäni 33 kuukauden aineistossa kuukausimuutosten keskihajonta on 0,83 prosenttiyksikköä, joten 0,7 prosenttiyksikön kasvussa ei ole mitään kummallista. Kappalemäärilläkään mitattuna muutos elokuun 277:stä syyskuun 390:een ei ole poikkeuksellisen suuri, sillä keskihajonta on 173 autoa.

Audin markkinaosuus on tarkastelujakson jälkimmäisellä puolella ollut selvästi ensimmäistä puolta suurempi, mutta en nyt tarkastele tässä syitä siihen, mistä tämä johtuu. (Mainittakoon vielä se, että Audin markkinaosuuden ja autojen ensirekisteröintien määrän yleisen kehityksen välillä ei ole kummoista korrelaatiota.) Se voidaan kuitenkin jo tämän pienen aineiston perusteella havaita, että yksittäisen automerkin markkinaosuus vaihtelee peräkkäisinä kuukausina sangen paljon, eikä tämä yksittäinen imagokampanja — oli se sitten suunniteltu tai puhdasta sattumaa — yksin määrää Audin kohtaloa.

Toisen päivän iltana

Niin siinä sitten kävi, että eilen tuli tuo vauva kotiin. Tuo vielä toistaiseksi nimetön kolmas pentu. Hankalaa kyllä, ettei sillä mitään kutsumanimeä ole, kun ei sitä voi vielä edes puhutella. No jaa, eiköhän sen joskus keksi. Ai niin, joku voi olla kiinnostunut sellaisesta sivuseikasta, että kyseessä on tyttö.

Jotenkin ajatuksena oli, että kirjoittaisin tähän jotain tuoreehkoja tuntemuksia. Mutta en minä tiedä, ei minulla ole oikeastaan kirjoitettavaa. Tuo vain syö ja nukkuu, eikä se syöminenkään minun hoidettavissani ole. Ehkä tämä on sitten sitä rutinoitumista, kun ei osaa oikein hermoilla mistään asiaan liittyvästä.

Palaan sitten asiaan, jos jotain mielenkiintoisempia ajatuksia herää. Ehkä niiden heräämistä ehkäisee sekin, että tähän aikaan illasta olen jo vähän väsynyt. Tosiaan, univelkaa olen osannut kerryttää jo ennenkin, että ei tuo vauva pysty vaikuttamaan siihenkään!

Jos joku muuten osaa yhdistää tuon otsikon siihen yhteen Nuoren seurakunnan veisukirjassa ainakin joskus 90-luvulla olleeseen lauluun, niin hän yhdistää aivan oikein. Sillä laululla nyt ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, ja mielialanikin on vaihteeksi aivan päinvastainen kuin ko. tsipaleessa. Jos jostain pitäisi masentua, niin vaikka siitä, että sosiaalinen verkostoitumiseni netissä on aivan olematonta: kukaan ei ole vielä facebookissakaan onnitellut minua tapahtuneesta, vaikka kaikkia muita kyllä kaikki aina ovat onnittelemassa. Mutta väliäkö silläkään.

Firmassani pyörii aina misuja

On aivan tavallista, että sylissäni istuu kaksi nuorta narttua nuolemassa toisiaan. Yritä siinä nyt sitten keskittyä työntekoon! Ongelmia tulee jo siinä, kun pitäisi yltää näppäimistöön.

Eihän se ruoka niin paljon maksa, vaan...

Kyllä tänään taas äimistytti kaupan kassalla, kun viikon ruokaostosten loppusummaksi pamahti 135,73 euroa. Siis aivan tolkuttomasti! Eikä tuo ollut mitenkään poikkeuksellista, vaan kyllä nykyään ruokaostokset maksavat pääsääntöisesti yli satasen. Takavuosina sitä oppi, että 50 euroa riittää viikoksi, mutta siitä nyt onkin jo aikaa, ja syöjienkin määrä on kaksinkertaistunut. Mutta silti.

Summan suuruus hämmästyttää myös siksi, kun eihän siinä kärryssä tuntunut olevan juuri mitään, eikä varsinkaan lihaa — sitähän meillä syövät vain kissat. Niinpä tarkastelin kauppakuittia vähän syvemmin ja ryhmittelin ostoksia selvittääkseni, mihin ne rahat oikein katoavat. Ja tässä tulokset.

Tuoteryhmiä löytyi 12, eikä tämä perustu mihinkään viralliseen luokitteluun, vaan omaan arviooni tuotteiden samankaltaisuudesta. Aloitetaan peinimmästä kustannuserästä, joksi tällä kertaa osoittautuivat viljatuotteet ja kuiva-aineet (myös leipä). Niihin upposi 4,09 euroa eli kolme prosenttia loppusummasta.

Toiseksi vähiten rahaa kului pakastekalaan, 4,59 euroa eli 3,4 %. Kolmanneksi vähiten pakastevihanneksiin, 5,40 euroa eli neljä prosenttia. Pieneksi kustannuseräksi jäivät myös sekalaiseen ryhmään luokitellut mausteet, sokerit ja säilykkeet, 5,68 euroa eli 4,2 %.

Vedenjakajan virkaa tässä luokittelussa hoitakoot kissanruoat, joihin upposi 6,93 euroa eli 5,1 prosenttia. Kissat eivät siis ainakaan syö meitä perikatoon.

Kalliimpia tuoteryhmiä olivat tuoreet vihannekset ja hedelmät, 11,05 euroa eli 8,1 %. Muihin maitotuotteisiin kuin juustoihin käytimme 15,63 euroa eli 11,5 % loppusummasta. Lopputulemana voi siis sanoa, että näihin perusruokiin kului 53,37 euroa eli 39,3 prosenttia.

Mihin ne rahat siis kuluivat? Tietenkin "turhuuteen". Siihen, josta ei tingitä.

Suurin ruokaryhmä olivat juustot, 21,06 euroa eli 15,5 %. Toiselle tilalle pääsivät teet ja kahvit, joihin onnistuimme käyttämään 14,24 euroa eli 10,5 %. Siinä on kyllä jo vähän varastojen täydennyksen makua. Neljännelle tilalle maitotuotteiden jälkeen kirivät makeat ja suolaiset naposteltavat, 11,22 euroa eli 8,3 prosenttia.

Nämä kolme kategoriaa veivät yhteensä 46,52 euroa eli 32,4 prosenttia koko summasta. Meillä on kallis maku.

Ruoan lisäksi kuitista löytyi myös muita päivittäistavaroita eli pesuaineita ja vessapaperia 24,04 euron arvosta (17,7 %) ja muita tavaroita 11,8 euroa (8,7 %).

Tämä erittely perustuu vain yhteen kauppareissuun, mutta kyllä se aika suuntaa-antava on. Toisinaan tulee täydennettyä teevarastojen sijaan säilykevarastoja, toisinaan kuiva-ainevarastoja. Juustoja ja herkkuja kuluu silti tasaisen paljon. Sen sijaan eineksiä, lihaa tai alkoholijuomia kauppakuiteistamme ei juuri löydä.