torstai 5. kesäkuuta 2008

VP-tason vinkki painon nostamiseksi

Minulla on vähän samankaltainen ongelma kuin eräällä toisella mielialaongelmaisella. Painoni nimittäin lähtee helposti laskemaan. Vuosi sitten tilanne alkoi tuntua huolestuttavalta, kun valahdin alipainon puolelle. Vatsani oli usein kipeä, mutta toisaalta olin myös melkein koko ajan nälkäinen. Etsiydyin lääkäriin, mutta mitään varsinaista syytä ei löydetty (eikä toisaalta kovin perusteellisesti tutkittukaan). Nyt on pahin takana, siitä ajasta on jopa kertynyt jonkin verran lisää painoa.

Todennäköisesti syy paino-ongelmaani on vain se, että en syö tarpeeksi, enkä varsinkaan tarpeeksi usein. Vaan minkäs teet, jos ei ruoka maistu. Ei sitä silloin edes muista, että pitäisi syödäkin välillä. Olen jo pitkään pyrkinyt valitsemaan ruokia, jotka sisältävät mahdollisimman paljon energiaa ja jotka pitävät nälän poissa pitkään. Siispä syön aika paljon palkokasveja, juustoja ja pähkinöitä, ja ruoan rasvaprosentti lasketaan usein kymmenissä. (Kuten tämä toinen mainitsemani henkilö, minäkään en syö lihaa, mutta ei se sinällään estä tuhdin ruoan löytämistä.)

Vaan minkä virheen olenkaan ajattelussani tehnyt! Olen nimittäin — varmasti monien muidenkin tavoin — kuvitellut, että ruoka kannattaa pureksia hyvin. Huonosti pureksittu ruoka nimittäin tulee joskus sulamatta suolestani läpi (kaiken muun lisäksi minulla on vieläpä varsin usein suoli löysällä), joten järki sanoo, että jos ruoan pureksii hyvin, elimistö saa hyödynnettyä sen energian tehokkaammin.

En olisi enempää voinut olla väärässä — ainakaan, mikäli uusimpia Valittuja Paloja (kesäkuu 2008, s. 154) on uskominen: "Nopeasti syödessä saa kymmenen prosenttia enemmän kaloreita samasta ateriasta kuin jos sen syö hitaasti ja pureskelee jokaista suupalaa 15–20 kertaa." Pitääkin ruveta tästä lähin hotkimaan entistä enemmän, niin ei tarvitse syödä niin paljon.

Mainittakoon vielä, että ei, minä en ole tilannut kotiini Valittuja Paloja. Sen teki isäni, hän nimittäin tilasi lehden meille lahjaksi ja ilmoitti asiasta vasta jälkikäteen, joten siitä ei oikein voinut kieltäytyäkään. Ja kun se nyt kerran kotiin tulee, niin tulen myös selanneeksi sen silloin tällöin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Joskus tulee kyynisesti ajateltua että helppoahan se on laihduttajilla kun heidän ei tarvitse muuta kuin olla syömättä ja paino lähtee rivakasti kohti ihannetasoa, kun itsen tarvisi tehdä työtä ja nähdä vaivaa että saisi pumpattua itsensä ähkykuntoon tarpeeksi usein. ;) Mut ilmeisesti jos on kokonaan syömättä, elimistö hidastaa tahtia ja paino ei putoa kovin nopeesti. Se on mullekin tuttua, elän aika hitaalla temmolla. Laihduttajan pitäs osata syödä juuri sopivan vähän ja tarpeeksi usein... Jotenkin silti tosi pulmallinen tämä tilanne, kun ei ole ruokahalua, ei muista syödä (tai hankkia ruokaa), ja nälkäkin voi tuntua joskus ihan hyvältä.